OPH:n Jaana Mutanen kirjoittaa Team Finland Knowledge -harjoittelusta: Harjoittelija vähintäänkin kaksinkertaistaa TFK-työn vaikuttavuuden, totesi kerran Ilkka Turunen

TFK-Moskova tervehtää teitä Venäjältä. EDUFI-harjoittelija 2020 Niika Hankkila ja TFK-erityisasiantuntija Sari Eriksson. Kuva: Suomen Moskovan suurlähetystö

”Harjoittelija vähintäänkin kaksinkertaistaa TFK-työn vaikuttavuuden”. Näin totesi minulle Team Finland Knowledge -erityisasiantuntija Ilkka Turunen Washingtonista. Ja samansuuntaisesti näyttävät ajattelevan tähän mennessä keräämieni arvioiden mukaisesti myös muut TFK-asiantuntijamme omista EDUFI-harjoittelijoistaan.

Mutta ennen kuin mennään alla oleviin TFK-työn maailmoihin tarkemmin, niin kerrottakoon tässä ensimmäiseksi niille, jotka eivät vielä tiedä. Lähetimme siis ensimmäiset TFK-harjoittelijamme maailmalle syksyllä 2019 ja he palasivat takaisin asemapaikoiltaan alkuvuodesta 2020. Tällä hetkellä Moskovassa vaikuttaa yksi TFK-harjoittelijoistamme. Muut ovat lähdössä koronan takia asemapaikoilleen vasta vuoden 2021 ensimmäisen puoliskon aikana.

Haastattelin Moskovassa parhaillaan olevaa TFK-harjoittelijaa Niika Hankkilaa sekä siellä työskentelevää TFK-asiantuntijaa Sari Erikssonia. Tämän lisäksi blogissani on mukana ajatuksia Buenos Airesin TFK-asiantuntijalta Emilia Ahvenjärveltä ja siellä harjoittelijanamme olleelta Sofia Mursulalta.

Ja näin aluksi Team Finland Knowledge -tunnelmiin Venäjälle:

Sari, miten olet kokenut EDUFI-harjoittelijan? Mitkä ovat tärkeimmät asiat mitä EDUFI-harjoittelijan apu TFK-työhösi on tuonut mukanaan, jos ajatellaan koulutusvientiä ja TFK-työn vaikuttavuutta yleensä?

Harjoittelijan ansioista Team Finland Knowledge työ on noussut uusiin ulottuvuuksiin. Moni asia saadaan hoidettua yhdessä vauhdikkaasti eteenpäin! On myös hienoa oppia uutta harjoittelijan rinnalla.

Niika, miten yhdessä TFK-asiantuntijan kanssa TFK-harjoittelijana olette mielestänne edistäneet parhaiten koulutusvientiä ja alan yritysten toimintamahdollisuuksia sekä rakentaneet maakuvaa tms. Siten että Suomi näyttäytyisi kiinnostava ja houkutteleva maa kouluttautua, ja jopa työllistyä?

Syksyn aikana haastattelimme venäläisiä tutkinto-opiskelijoita Suomessa ja lisäksi teimme sähköisen kyselytutkimuksen. Kartoituksessa selvitimme, miksi Suomi valikoituu opiskelupaikaksi ja mitkä ovat venäläisten opiskelijoiden näkökulmasta Suomen kilpailuedut muihin maihin verrattuna. Kyselyyn vastasi noin 30 venäläistä tutkinto-opiskelijaa suomalaista korkeakouluista ja haastatteluihin valikoitui kuusi opiskelijaa eri aloilta.
Kysely antoi hyödyllistä ruohonjuuritason tietoa siitä, miten Suomen korkeakoulutusta kannattaisi markkinoida venäläisille. Kyselyn perusteella noin 70 prosenttia opiskelijoista olisi halukas työskentelemään Suomessa valmistumisen jälkeen. Lisäksi tällä hetkellä teemme nettisivuprojektia, jonka tarkoituksena on luoda venäjänkieliset nettisivut Suomessa opiskelusta ja houkutella opiskelijoita Suomeen. Education Finland –työryhmän kanssa olemme edistäneet mm. koulutusmatkailua Suomeen.

Niika, aloitit harjoittelusi TFK-asiantuntijan apuna Moskovassa nyt syksyllä 2020. Mitä tämä korona-aika on tuonut harjoittelujaksoosi mukanaan tullessaan? Kuvaile vähän tunnelmiasi ja miten se on konkreettisesti vaikuttanut harjoittelujaksoosi siellä Venäjällä?

Vaikka pandemia onkin aiheuttanut liikkumiseen ja elämiseen rajoituksia, poikkeusaika Moskovassa on ollut minulle kiehtovaa ja olen saanut ruokkia omia intohimojani Venäjän suhteen. On ollut mielenkiintoista seurata, miten pandemia vaikuttaa Venäjän koulutussektoriin ja ylipäänsä yhteiskuntaan. On ollut ilahduttavaa huomata, miten korona-ajasta huolimatta työtehtävät ovat olleet juuri sellaisia kuin ajattelin. Olen päässyt hyödyntämään työssä akateemisia taitoja sekä venäjän kieltä. Niin…Olin jo aiemmin käynyt useamman kerran Moskovassa, joten nyt täällä ollessa ei ole ollut painetta käydä turistikohteissa. Moskova on sen verran iso, että täältä löytyy mahtavia ulkokohteita, joissa voi käydä koronaturvallisesti, kunhan muistaa turvavälit ja maskin käytön. Normaalioloissa tulisi myös vietettyä aikaa paikallisten kanssa ja kuulisi enemmän venäjän kieltä.

Niika ja Sari, minkälaisten asioiden kulttuurista ymmärtämistä Venäjä vaatii, jotta tuloksia syntyisi? Entä paikallisen kielen hallinnan merkitys? Miten paikalliset asiakkaat ja yhteistyökumppanit kohdataan (koulutussektorilla toimiessa), jotta työnne olisi mahdollisimman hedelmällistä? Muutamia ajatuksianne?

Niika: Venäjän kielen taito on tärkeä työkalu, kun työskentelee Venäjällä. Tiedon etsiminen venäjänkielisistä lähteistä vaatii, että osaa ainakin perustaidot. Oma näkemykseni venäjän kielellä toimimisesta on, että kielitaito luo luottamusta keskustelukumppanissa sillä se kertoo aidosta kiinnostuksesta maata ja kulttuuria kohtaan. Omien kokemusteni mukaan venäläinen kulttuuri vaatii välillä suurtakin kärsivällisyyttä: kaikki ei välttämättä toimi niin kuin haluaisi, mutta asiat järjestyvät.

Sari: Venäjällä toimiminen vaatii venäjän kielen taitoa ja kulttuurista ymmärrystä. Tässä ei kuitenkaan tarvitse olla mestari. Avoimuus ja innokkuus oppia riittää pitkälle. Pitää olla myös riittävää rohkeutta tarttua haasteisiin sekä sietää epävarmuutta.

Niika, mikä ollut mielenkiintoisinta? Mitä oppimaasi viet mukanasi tulevaisuuteen?

Mielenkiintoisinta on ollut seurata Venäjää koulutuksen näkökulmasta, mikä alussa oli minulle melko uusi aihealue. Erityisesti olen nauttinut monipuolisten tekstien tuottamisesta sekä keskusteluista venäläisten opiskelijoiden kanssa. Olen saanut harjoittelusta rutkasti eväitä työelämään, hyviä ystäviä ja itsevarmuutta. Harjoittelun aikana on vahvistunut, että tällaista maakuva- ja vientityötä haluaisin tehdä myös tulevaisuudessa!

Ja sitten siirrymme TFK-maailmoihin Latinalaiseen Amerikkaan

Emilia, miten olet kokenut EDUFI-harjoittelijan?

TFK –harjoittelijan tehtävän myötä saatu lisäresurssi on ollut erinomainen tuki TFK erityisasiantuntijan työlle, johon kohdistuu paljon odotuksia monien eri tahojen puolelta ja myös hyvin laajalla maantieteellisellä alueella. Näin on myös Latinalaisessa Amerikassa. Kuten yksi kollega asian ilmaisi, harjoittelijan myötä toiminnasta muodostui tiimityötä tekevä yksikkö. Harjoittelijan työn ohjaaminen on myös ollut mieluisa kokemus. On hienoa olla tukena urapolkua aloittelevalle asiantuntijalle.

Sofia, miten yhdessä TFK-asiantuntijan kanssa TFK-harjoittelijana ollessanne olette mielestänne edistäneet parhaiten koulutusvientiä ja alan yritysten toimintamahdollisuuksia sekä rakentaneet maakuvaa tms. Siten että Suomi näyttäytyisi kiinnostava ja houkutteleva maa kouluttautua, ja jopa työllistyä?

Koulutusmahdollisuuksien näkyvyyden lisääminen ja kokemusten jakaminen on tärkeää, sillä ulkomailla tutkinnon suorittamista suunnittelevilla on yleensä saatavilla paljon enemmän tietoa mahdollisuuksista vaikkapa Yhdysvalloissa tai suuremmissa Euroopan maissa. Saimme esimerkiksi esille tutkinto-ohjelmia Argentiinan opetusministeriön ylläpitämään Campus Global -stipendiportaaliin yhteistyössä ministeriön kanssa. Jo ennen sitä Suomi oli portaalissa niiden maiden joukossa, joista etsittiin eniten tietoa, vaikka Suomen osioon ei ollut vielä ehditty ladata mitään!

Emilia, mitkä ovat tärkeimmät asiat mitä EDUFI-harjoittelijan apu TFK-työhösi on tuonut mukanaan, jos ajatellaan koulutusvientiä ja TFK-työn vaikuttavuutta yleensä?

Harjoittelija on ollut tiiviisti mukana erilaisten aloitteiden taustoituksessa ja valmistelussa, osallistunut keskusteluihin potentiaalisten asiakkaiden kanssa sekä vastannut erityisasiantuntijan tukena erilaisiin kohdealuetta koskeviin kyselyihin. Harjoittelijan panostus maakuvatyöhön, mm. koulutus- ja tutkimussisältöiseen SOME-näkyvyyteen on ollut erittäin tervetullutta. Samoin tapahtumien kuten Buenos Airesin EuroPosgrados rekrytointitapahtuman (peruuntui viime hetkellä koronan vuoksi) valmistelu ja esimerkiksi argentiinalaisen Campus Global stipendiportaalin hallinnoiminen olivat suuri apu Suomen näkyvyyden sekä korkeakoulujemme läsnäolon tukemisen kannalta.

Sofia, minkälaisten asioiden kulttuurista ymmärtämistä Latinalainen Amerikka vaatii, jotta tuloksia syntyisi? Entä paikallisen kielen hallinnan merkitys? Miten paikalliset asiakkaat ja yhteistyökumppanit kohdataan (koulutussektorilla toimiessa), jotta työnne olisi mahdollisimman hedelmällistä?

Espanjan (ja Brasiliassa portugalin) kielen taito on aika lailla välttämätöntä. Pitkäjänteisyys on tärkeää, samoin kuin tapaamiset kasvokkain – koronapandemia tosin on vaikuttanut niin, että tulevaisuudessa etäyhteyksiä voisi odottaa hyödynnettävän enemmän. Luottamussuhdetta yhteistyökumppanin kanssa on usein helpompi rakentaa, jos etenkin alkuvaiheessa pyrkii muodostamaan henkilökohtaisen suhteen juttelemalla muustakin kuin varsinaisista työasioista.

Latinalaisen Amerikan mailla on paljon yhteisiä piirteitä, ja esimerkiksi eriarvoisuus on asia,
johon törmää usein. Alue on kuitenkin iso, ja maat ovat keskenään erilaisia. Vaikkapa historialliset ja maantieteelliset tekijät voivat selittää koulutusjärjestelmän piirteitä tai aloja ja aiheita, joihin korkeakoulutuksessa ja tutkimuksessa panostetaan. Lisäksi muun muassa poliittiset linjaukset, rahoitusmahdollisuudet ja yhteiskunnallinen tilanne vaikuttavat työhön.
Sofia, mikä ollut mielenkiintoisinta? Mitä oppimaasi viet mukanasi tulevaisuuteen?
Kiintoisinta oli suomalaisten ja latinalaisamerikkalaisten oppi- ja tutkimuslaitosten sekä muiden toimijoiden yhteen saattaminen. Nautin myös TFK-työn aihepiirien ja yhteistyötahojen monipuolisuudesta.

Mieleeni jäi harjoittelun jälkeen muhimaan esimerkiksi viestintään ja ulkomaisten tutkinto-opiskelijoiden työllistymiseen liittyviä asioita, joiden parissa työskentelisin mieluusti tulevaisuudessakin. Tehtävien laaja kirjo ja uudessa maassa työskentely kartuttivat substanssiosaamisen ohella myös priorisointi- ja sopeutumiskykyä.

Kiitän ja pokkaan, arvoisat haastateltavani!

Muuten…entisellä CIMOlla ja nykyisellä Opetushallituksella on jo yli 25 vuoden kokemus harjoittelijoiden lähettämisestä maailmalle. Eri organisaatioihin ja lähes kaikille mantereille. Ja nyt puhutaan paitsi niistä niin monien tietämistä ja tuntemista CIMO-harjoittelijoista kuin myös nykyisistä EDUFI-harjoittelijoistammekin. Entisiä harjoittelijoitamme löytyy nykyisin runsaasti eri aloilta työelämässä. Ja moniin heistä siellä usein jopa henkilökohtaisesti törmääkin. Maanmainiota näin!

jaana.mutanen@oph.fi – Minut löytää myös LinkedInnistä, joten tervetuloa verkostoitumaan!
EDUFI-harjoittelu / Aasia – Venäjä – Latinalainen Amerikka – TeamFinlandKnowledge 12/202

Iina Soiri eteläisestä Afrikasta: Tiedettä ja joukkovoimaa tarvitaan entistä enemmän

Tiedefoorumin avajaiset tyhjyyttä kumisevassa konferenssikeskuksessa.

Varsinainen kontrasti. Saapuessani tyhjänä ammottavaan Etelä-Afrikan Tiede – ja teollisuuden tutkimuskeskuksen (CSIR) konferenssikeskukseen muistui mieleen viime vuoden hulina ja hälinä. Silloin meitä oli 3000, nyt ehkä 30 osallistujaa, jotka saivat tulla fyysisesti paikalle vuoden 2020 Tiedefoorumin avajaisiin. Tänä vuonna ei tarvinnut käyttää kyynärpäätaktiikkaa muuhun kuin tervehdykseen, sillä normaalisti erilaisista näyttelyissä pullisteleva messuhallikin oli ihan tyhjä ja suuressa salissa kaikui ainoastaan online-monitorien hiljainen humina.

Maailma on vuodessa tosiaan muuttunut, mutta se ei tieteen tekoa ja siitä puhumista estä – päinvastoin. Etelä-Afrikan tiede- ja innovaatio-osasto päätti pitkän harkinnan jälkeen pitää järjestyksessään kuudennen vuosittaisen tiedefoorumin juuri siksi, että nyt jos koskaan globaalia keskustelua ja yhteistoimintaa tieteestä ja sen asemasta tarvitaan enemmän kuin koskaan. Samalla valmistauduttiin maassa ensi vuoden lopulla pidettävään Maailman Tiedefoorumiin. Molempien tiedefoorumien teemana on ’Tiedettä yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden eteen’ (Science for Social Justice).

Iina ja palkittu HIV-AIDS –tutkija Quarraisha Abdool Karim, joka tutkimustyössään keskittyy nimenomaan nuorten naisten suojaamiseen HIV-tartunnalta

Epidemiologi ja palkittu HIV- ja koronatukija Sarim Abdool Kalim vastaanottaa elämäntyöpalkinnon Tiedeforumin avajaisissa

Sosiaalinen oikeudenmukaisuus olikin hyvin esillä avajaisissa, sillä yhdessä tämän vuoden yhteistyökumppanin Ihmistieteiden tutkimusneuvoston (Human Sciences Research Council HSRC) kanssa järjestetyissä avajaisissa kuultiin chileläisellä ’Strait of Magellan’ – tiedepalkinnolla kunnioitettua maailmallakin laajasti tunnettua Abdool Karimin tutkijapariskuntaa. Intialaista syntyperää oleva pariskunta on omistanut 35-vuotisen uransa paitsi apartheidin ja korruption vastustamiselle, myös HI-viruksen tutkimukselle sekä kamppailulle taudin oikeanmukaisen hoidon varmistamiseksi. Salim Abdool Karim on ollut myös viime ajat paljon esillä johtaessaan maan koronavalmiustoimikunnan lääkäriryhmää.

Niin, nyt koronan viedessä kaiken huomion harva muistaa Etelä-Afrikan 90-luvun kummallista punajuuren ja inkiväärin nauttimiseen perustuvaa koko AIDS-epidemian kieltävää politiikkaa. Vasta tämän vuosituhannen alussa maan politiikan sai käännettyä Abdool Karimin & kumppanien tieteeseen ja tuhansien aktivistien joukkovoimaan perustuva aktiivinen vastarinta. Tällä hetkellä lähes kaikki maan yli 7 miljoonasta HIV-positiivisesta ovat valtion kustantaman lääkityksen piirissä. Tutkijoiden työ on nyt keskittynyt nimenomaan kaikkein haavoittuvimpien ryhmien suojaamiseen ja hoitamiseen, sillä uusista tartunnoista neljännes ilmenee 15-24 –vuotiailla naisilla. Vasta muutama viikko sitten eteläafrikkalaisjohtoinen tutkijaryhmä julkistikin kehittäneensä parin viikon välein pistoksella annettavan estolääkkeen.

Pääosa tiedefoorumista pidettiin virtuaalialustalla (https://esastap.org.za/2020/11/30/science-forum-south-africa-2020-sfsa2020/), jossa oli tarjolla noin 50 tapahtumaa tekoälystä ilmastonmuutokseen ja akateemisen työllisyyden varmistamisesta avaruusteknologiaan.

Eurooppalaiset tieteen ja korkeakoulutuksen kumppanit olivat hyvin esillä #TeamEurope –hengessä ja saatiinpa avajaisiin myös Suomen tiede- ja kulttuuriministerin Annika Saarikon tervehdys.

Koronan vaikeuttaessa entisestään nuorten työllisyyttä koko mantereella Suomi päätti yhdessä Saksan kanssa panostaa webinaariin, jossa kuultiin hyviä käytäntöjä opiskelijoiden työelämävalmiuksien parantamiseksi. Haaga-Helian AMK:n ja Oulun yliopiston yhdessä Pretorian, Johannesburgin, Zulumaan ja Sheffield Hallandin (UK) vetämä SUCSESS –hanke https://www.sucsessproject.co.za/ esitteli ensimmäisen vaiheen tuloksiaan, jossa ilmeni minkälaisia toiveita yrityksillä on opiskelijoiden työelämävaatimusten suhteen. Samassa webinaarissa oli myös esillä Saksan kaksoistutkinto (Dual Education Model) ja irlantilaisten yhteistyössä Free State (UFP) ja Kapin niemimaan teknologisen yliopiston (CPUT:n) kanssa kehittelemä työelämään integroitu oppiminen (WIL). Teknologian siirtoa käsittelevässä webinaarissa nähtiin myös suomalainen osallistuja Demola-innovaatioyrityksestä https://www.demola.net/, joka luo yhteyksiä opiskelijoiden innovaatioille ja yrityselämälle.

Myös täällä laajalti webinaariväsymyksestä kärsivää tiedeyhteisöä tapahtuma piti hyvin otteessaan, sillä yleisöä oli pelkästään webinaarialustalla yli 1500 ja lisäksi toistaiseksi tuntematon määrä seuraajia sosiaalisessa mediassa (FB ja youtube).

Yksi isoista keskustelunaiheista oli avoin tiede, ja webinaarissa kerrattiin ensimmäisessä Tiedefoorumissa 2015 syntyneen Afrikan avoimen tieteen alustan syntyä ja tavoitteita http://africanopenscience.org.za/. Etelä-Afrikka on tänä vuonna ollut AU:n puheenjohtaja, ja pitänyt hyvin esillä mantereen tiedeyhteistyötä ei ainoastaan koronan, mutta muiden yhteisten haasteiden ratkaisemiseksi. Se onnistumiseksi maiden tulee pitää kiinni avoimen datan periaatteestaan ja sijoittaa AU:n suosittama vähimmäismäärän 1 % BKT:sta tieteeseen ja tuotekehittelyyn.

Suomen Etelä-Afrikan lähettiläs Anne Lammila ja Etelä-Afrikan kommunikaatioministeri Stella Abrahams Forge Academian avajaisissa marraskuussa 2020.

Loppuistunnossa pureuduttiin myös neljännen teollisen vallankumouksen (4IR:n) vaatimaan valtavaan nuoren väestön koulutusurakkaan. Tässäkin tavoitteessa Suomella on ollut viime aikoina uutta annettavaa, sillä Nokian rahoittamana paikallinen koulutusyritys Forge avasi yhdessä EduExcellencen kanssa digitalisaatioon ja muihin tulevaisuuden taitoihin keskittyvän akatemian https://forge.myvcampus.com/. Akatemiassa aloittaa 30 opiskelijaa heti vuoden 2021 alussa. Toivottavasti tavataan tämänkin porukan kanssa ’oikeasti’ CSIR:n messuhallissa ensi vuoden maailman tiedefoorumissa.

Nokian Forge Academian koulutuskokonaisuus perustuu EduExcellencen osaamiseen, kuvassa Asko Mononen ja Tuija Pulkkinen välissään Pretorian lähettiläs Anne Lammila ja oikealla Business Finlandin Camilo Ramadan.

Iina Soiri
TFK-asiantuntija eteläinen Afrikka

@MamaSoiri @FinEmbPretoria

Venäläisiä opiskelijoita Suomeen tuo turvallisuus ja Tolstoi, kirjoittaa Niika Hankkila Moskovasta

Kuva Niika Hankkila

Kun venäläisiltä tutkinto-opiskelijoilta kysytään, miksi he ovat tulleet opiskelemaan juuri Suomeen, ensimmäisenä vastauksena on sijainti – Suomesta kotiin on normaalioloissa helppo ja nopea mennä. Allegrolla pääsee Helsingistä Pietariin vajaassa neljässä tunnissa, ja mikäli haluaa Moskovaan, voi hypätä yön yli matkaavaan Tolstoi-junaan. Opiskelijat pitävät Suomea kaikin puolin vakaana maana, joka on pyrkinyt ylläpitämään turvallisuutta myös poikkeusoloissa. Lisäksi venäläisten opiskelijoiden mielestä koulutus on edullisempaa kuin monissa muissa Euroopan maissa, opetuksessa hyödynnetään modernia teknologiaa, monipuolisten harjoittelu- ja vaihtokohteiden kirjo on laaja ja opetuksessa korostuu opiskelijalähtöisyys.

Venäläisten opiskelijoiden maastamuutto
Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön IOM:n vuonna 2019 teettämän raportin mukaan Venäjä kuuluu viiden maan kärkijoukkoon sekä maahan- että maastamuutossa. Vuonna 2019 Venäjältä muutti pois yhteensä 10,5 miljoonaa henkilöä, ja 12 miljoonaa muutti Venäjälle. Samana vuonna Venäjältä muutti ulkomaille 75 000 opiskelijaa, mikä on enemmän kuin vuonna 2010, jolloin luku oli 35 000. Venäläiset opiskelijat, jotka lähtevät ulkomaille suorittamaan tutkintoa harvemmin palaavat takaisin.

Levada-tutkimuslaitoksen selvityksen mukaan 18-24 –vuotiaista venäläisistä nuorista noin puolet haaveilee muutosta ulkomaille. Suosituimmat maat opiskeluun ovat Saksa, Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Tšekki. Monet opiskelijat hakeutuvat kotimaan ulkopuolelle saadakseen kansainvälistä kokemusta ja jäädäkseen asumaan kohdemaahan. Myös Venäjän yhteiskunnallisella tilanteella on vaikutus opiskelijan haluun suorittaa tutkinto muualla kuin kotimaassa. Lahjakkaat ja menestyneet opiskelijat ovat usein niitä, jotka hakeutuvat kansainvälisiin tutkinto-ohjelmiin ulkomaille.

Venäläisten tutkinto-opiskelijoiden määrät Suomen yliopistoissa syksyllä 2020 kasvoivat 8,7 prosenttia vuoteen 2019 verrattuna, ja ammattikorkeakouluissa aloittaneiden opiskelijoiden määrät kasvoivat 15 prosenttia. Suomalaisiin korkeakouluihin haki opiskelemaan syksyn 2020 yhteishaussa 2310 venäläistä opiskelijaa. Opiskelijoista 840 sai opiskelupaikan ja heistä 87 prosenttia aloitti opinnot Suomessa. Asiantuntijoiden mukaan pandemian seurauksena korkeakouluopiskelijoiden liikkuvuus todennäköisesti tulee kohdistumaan enenevissä määrin naapurimaihin.

Suomi antaa mahdollisuuksia
Keskustelin etäyhteyden kautta Moskovasta kuuden Suomessa opiskelevan venäläisen tutkinto-opiskelijan Olgan, Nikitan, Annan, Jekaterinan, Olegin ja Elizavetan kanssa. Olga valmistui kolme vuotta sitten Saimaan ammattikorkeakoulusta restonomiksi ja asuu tällä hetkellä Suomessa. Moskovassa etäopiskeleva Nikita opiskelee rauhanvälityksen ja konfliktin tutkimusta Åbo Akademissa. Petroskoista kotoisin oleva Anna on opiskellut Lahden ammattikorkeakoulussa ja tällä hetkellä hän tekee töiden ohella väitöskirjaa Handelshögskolanissa. Kahdeksan vuotta sitten Jekaterinburgista Suomeen muuttanut Jekaterina opiskelee audiovisuaalista mediakulttuuria Lapin yliopistossa sekä tutkintoa palvelumuotoilusta Laurean ammattikorkeakoulussa. Oleg opiskelee Turun yliopistossa kaksoistutkintoa digitalisaatiosta ja kybertieteestä, ja Elizaveta on ensimmäisen vuoden opiskelija Jyväskylän ammattikorkeakoulussa.

Ulkomaille lähteminen on opiskelijalle iso päätös ja siihen liittyy paljon huolta monista käytännön asioista. Murmanskin alueelta kotoisin olevan Olgan mielestä opiskelijarekrytoinnissa auttavien organisaatioiden hyödyntäminen on avain asemassa, sillä nuorella ei välttämättä ole tarpeeksi itsevarmuutta ja tietoa hoitaa hankalia paperiasioita yksin. Venäjän pieniltä paikkakunnilta ulkomaille muuttaminen ei ole yleistä ja Olgan sanojen mukaan se onkin monelle sama asia kuin kertoisi ryhtyvänsä Hollywood-näyttelijäksi. Jekaterina kertoi, ettei venäläisissä korkeakouluissa kannusteta tarpeeksi kansainvälisiin vaihto-ohjelmiin, eikä tietoa näistä ole saatavilla samalla tavalla ja yhtä varhaisessa vaiheessa opintoja kuin Suomessa. Harva tietää, että tutkinnon suorittaminen Suomessa on edes mahdollista. Opiskelijat saavat usein tietoa Suomessa opiskelusta ystäviltä, tutuilta tai muiden henkilökohtaisten kontaktien kautta. Monet myös etsivät tietoa opiskelumahdollisuuksista suoraan yliopistojen nettisivuilta. Annan mielestä vanhempien päätäntävalta opiskelupaikan valinnassa on merkittävä ja tämän takia olisi hyvä olla enemmän venäjänkielistä tietoa siitä, mitä koulutusmahdollisuuksia Suomi tarjoaa.

Palkintomatkan kautta opiskelijaksi Suomeen
Olga harkitsi opiskelupaikaksi Suomen lisäksi myös Norjaa ja Tšekkiä, mutta Suomessa viehätti erityisesti turvallisuus, koulutuksen edullisuus ja ajatus siitä, että voi matkustaa nopeasti Venäjälle tapaamaan perhettä ja sukulaisia. Nikita halusi opiskella Pohjoismaissa ja pohti vaihtoehtoja Suomen ja Ruotsin väliltä. Lopulta Åbo Akademi tuntui luontevalta vaihtoehdolta, sillä Nikitan mukaan siinä yhdistyvät molemmat kulttuurit. Ennen Suomeen muuttoa Nikita oli matkustellut paljon Suomessa. Suomessa houkuttelivat kansainvälisesti ainutlaatuiset opiskelijaedut sekä hyvä sosiaaliturvajärjestelmä. Luonto ja maantieteellinen sijainti vaikuttivat myös siihen, miksi Suomi lopulta valikoitui. Elizaveta sai idean Suomessa opiskeluun perhetutun kautta ja sopiva opiskelupaikka löytyi korkeakoulujen nettisivuja selaamalla. Toisena vaihtoehtona Elizaveta pohti Espanjaa, mutta lopulta Suomi vei voiton. Suomessa vetää puoleen yhteiskunnan tapa pitää huolta kansalaisista ja ympäristöstä.

Olegin opiskelupaikan valintaan vaikuttivat Suomen sijainnin lisäksi koulutuksen ja englanninkielen taso sekä korkeakoulujen hyvät teknilliset ja digitaaliset valmiudet. Jekaterina opiskeli matkailun tutkimusta Jekaterinburgissa ja päätyi Suomeen sattumien kautta voitettuaan Uralin valtiollisen yliopiston kilpailun. Kilpailussa palkintona oli kymmenen päivän tutustuminen Lapin yliopistoon. Reissu teki Jekaterinaan vaikutuksen ja hän päätyi vaihto-opiskelemaan Rovaniemelle ja lopulta hankkimaan korkeakoulututkinnon Suomesta.

Suomessa opiskelijoiden vapaus ja vastuu korostuvat enemmän kuin Venäjällä
Suomessa venäläisiä opiskelijoita viehättää korkeakoulujen opiskelijalähtöinen lähestymistapa. Olegin mielestä Suomessa positiivista on se, ettei opettajien ja opiskelijoiden välillä ole suurta hierarkiaa verrattuna moneen muuhun maahan. Jekaterina totesi, että korkeakoulujen tapa pitää huolta opiskelijoista on ihailtavaa ja opiskelijoita autetaan eteenpäin tilanteessa kuin tilanteessa. Myös joustavuus kurssivalinnoissa on iso plussa. Venäjällä valitut kurssit on suoritettava hyväksytysti loppuun asti tai muuten voi menettää opiskelupaikkansa. Elizavetan mukaan Suomessa opiskeluympäristö on miellyttävä ja opiskelumaailmassa vallitsee oppimiseen kannustava ilmapiiri. Alussa suomalaiseen oppimistyyliin oli hieman hankala tottua: Venäjällä opetellaan paljon ulkoa, mutta Suomessa kannustetaan opiskelijaa itse ymmärtämään ja sisäistämään asiat, eikä vastauksia suoraan kerrota. Elizaveta totesi, että jos opiskelija itse ei ole motivoitunut, niin tällainen lähestymistapa voi olla haastava. Annan ja Jekaterinan mielestä Suomi antaa paljon mahdollisuuksia ja esimerkiksi yrityksen perustaminen on helpompaa ja avoimempaa kuin Venäjällä. Monet mainitsivat myös korkeakoulujen tavoitteen parantaa opiskelijoiden työllistymistä: projektit, ryhmätyöt, yritysvierailut, kansainväliset vaihdot ja harjoittelut inspiroivat urapoluille.

Suomen kielen tärkeys ja haaveet Suomessa työllistymisestä
Suomen kielen sujuvan taidon puuttuminen on osasyy siihen, miksi venäläiset tutkinto-opiskelijat eivät näe Suomea vaihtoehtona työllistyä ja asettua valmistumisen jälkeen. Yleensä Suomeen jäämiseen johtavat perhesyyt sekä aikaisempi suomen kielen opiskelu ja tietämys maasta. Esimerkiksi Olga opiskeli vuoden suomen ja englannin kieltä Petroskoin yliopistossa, jonka jälkeen kynnys Suomeen jäämiselle tuntui matalammalta.

Pääkaupunkiseudun ulkopuolelle työllistyminen Suomessa on hankalaa ilman sujuvaa suomen kielen osaamista – pelkällä englanninkielen taidolla työllistymisnäkymät ovat suppeat. Vaikka suurin osa venäläisistä opiskelijoista harkitsee jäävänsä Suomeen, toiset pohtivat lähtemistä, sillä Suomessa hankittu tutkinto avaa ovet myös muualle Eurooppaan.

Opiskelijoiden haastattelujen lisäksi noin 30 venäläistä tutkinto-opiskelijaa eri korkeakouluista vastasi teettämääni anonyymiin sähköiseen kyselyyn Suomessa opiskelusta. Kyselyn perusteella 71 prosenttia oli halukas työllistymään Suomeen valmistumisen jälkeen. Vastanneista 76 prosenttia valitsi Suomen sijainnin takia ja 67 prosenttia maineikkaan koulutusjärjestelmän ja korkean elintason takia. Opiskelijoista lähes 70 prosenttia sai tietoa Suomen koulutustarjonnasta suoraan korkeakoulujen nettisivuilta ja hieman yli puolet vastanneista tuttujen tai muiden henkilökohtaisten kontaktien kautta.

Kuvat Niika Hankkila

Kirjoittaja on valmistunut venäjän kielestä ja kulttuurista Jyväskylän yliopistosta ja toimii tällä hetkellä harjoittelijana Moskovan edustustossa.

Mahdollisia maailmoja – Ilkka Turusen ajatuksia Yhdysvaltojen vaaleista

Saul Bellow arvioi kylmän sodan päätyttyä omia poliittisia kiemuroitaan. Hän sanoi tuleensa siihen johtopäätökseen, että kaikki mitä voidaan kuvitella, toteutuu vääjäämättä vähintään kerran, ja kaikki mitä ihmiskunta kykenee tekemään, näyttää olevan pakko tehdä. Klassikkonsa lukenut Bellow on lainannut ajatuksen antiikin filosofisista modaaliteorioista, joissa oletettiin yleisesti, että kaikki mahdolliset tapaus- ja oliotyypit toteutuvat joskus.

Se on täytetty. Ei toista kertaa, on Bidenin vuoro, ajattelee Yhdysvaltojen akateeminen maailma.

Joe Bidenin vakaan gallupjohdon rohkaisemana korkeakoulu- ja tiedelehdet ovat todenneet suorasukaisesti, että Donald Trumpin kausi on aiheuttanut tieteelle ja korkeakoulumaailmalle vahinkoa, joista toipuminen kestää vuosikymmeniä.

On poikkeuksellista, että Naturen, Sciencen ja Scientific Americanin kaltaiset tiedelehdet ja Yhdysvaltojen isot tiedejärjestöt ottavat kantaa presidenttiehdokkaisiin. Jos Naturen oman lukijakunnan keskuudessa tekemä kysely heijastaa edes likimääräisesti akateemisen maailman näkemyksiä, puolen valinta ei kuitenkaan näytä kovin rohkealta mielenilmaukselta. Lähes yhdeksästä sadasta kyselyyn vastanneesta 86 % kannattaa Bidenia, 8 % Trumpia ja 6 % ”jotain muuta”. Luen poliittisen viestin niin, että Valkoisen taloon halutaan uusi isäntä, jotta akateemisessa maailmassa olisi vähemmän puoluepolitiikkaa.

Korkeakoulu- ja tiedemaailma on kritisoinut Trumpin hallinnon pandemian hoitoa, Pariisin ilmastosopimuksesta ja kansainvälisistä organisaatioista irtisanoutumista, Obaman kaudella säädetyn kasvihuonepäästäjä vähentävän lainsäädännön purkamista, tieteelle epäsuopeita budjettiesityksiä, kulttuurisodan lietsomisesta kampuksilla, suhteiden katkomisesta liittolaisiin sekä opiskelijoiden, tutkijoiden ja asiantuntijoiden liikkumista vaikeuttavaa maahanmuuttopolitiikkaa. Nämä huolenaiheet eivät ehkä yksistään olisi riittäneet näyttävään Bidenin puolelle asettumiseen. 

Painavin syy sitoutumattomuudesta luopumiseen on tiedeinstituution puolustaminen. Trump on hyökännyt keskeisiä yhteiskunnan instituutioita kuten mediaa, tiedettä, oikeuslaitosta ja vaalijärjestelmää vastaan. Akateeminen maailman katsannossa raskauttavaa on, että Trump on järjestelmällisesti murentanut luottamusta tutkittuun tietoon ja asiantuntemukseen. Korkeakoulujen tehtävä totuuden ja viisauden vaalijoina on kyseenalaistettu. Julkilausumissa ja kannanotoissa on siteerattu The New England Journal of Medicinen huomatusta: ”Järkevät ihmiset ovat varmasti eri mieltä ehdokkaiden monista poliittisista kannoista. Mutta totuus ei ole liberaali eikä konservatiivinen.”

Tämän itsestäänselvyyden lukeminen merkittävästä tiedelehdestä on pakottanut tarkentamaan omaa politiikkakäsitystä. Suomessa aloittelevat poliitikot usein paheksuvat politiikkaa. He haluavat haluavat vain panna maan asiat kuntoon. Yhteisistä asioistahan on kysymys. Uskoin ennen valtio-oppineen Kari Palosen teoriaan ja valtioneuvos Johannes Virolaisen ja muiden alan taitureiden käytäntöön. Demokratioissa poliitikon tehtävä on nimenomaan politisoida asiat, jotta syntyy vaihtoehtoja. Politiikka ei ole pelkää toimeenpanoa ja insinöörintyötä. Yhdysvaloissa ajattelee toisin. Kaikkea ei pidä puoluepolitisoida.  Maskin pitäminen ja turvaväli voivat olla poliittinen kannanotto. Kun on kysymys terveydestä, tieteelle olisi kuitenkin luonteva antaa sille kuuluva auktoriteetti. On instituutioita, joita on hyvä pitää riittävän erillään politiikasta.

Aatekonservatiiveiksi kuvattavissa olevat Trumpin kriitikot, suomalaisittain ”sivistysporvarit”, muistuttavat siitä, että instituutiot luovat sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Ne antavat ajattelullemme, toiminnallemme ja ihanteillemme puitteet. Muovaamalla meitä instituutiot ylläpitävät ja uudistavat sivistystä. Kun konservatiivit puhuvat vahvoista instituutioista, he korostavat, että eivät tarkoita laajaa liittovaltiota. Koronakriisin hoito eri puolilla maailmaa on osoittanut, että kokoa tärkeämpää on laatu: osaaminen ja yhteistyö. Siitä ovat hyvänä esimerkkeinä Pohjoismaat.

Kun yhteiskuntatieteilijät ja skribentit kilvan miettivät, mitä amerikkalaisen unelman toteuttaminen –  Tanskaksi tuleminen! –  voisi tarkoittaa, he tähdentävät hyvän hallinnon, itsenäisen ja asiantuntevan virkakunnan, luottamuksen kulttuurin, koulutuksen, tieteen ja näyttöön perustuvan politiikan merkitystä.

Korkeakoululehdissä on kirjoitettu Trumpin kaudella vauhdittuneesta ”ikealisaatioista”. Samalla tavoin kuin kuka tahansa on pätevä kokoamaan Ikean huonekalun, jokainen meistä kykenee omaksumaan ilman koulutusta tiedot ja taidot, joilla ratkaistaan monimutkaisimmatkin ongelmat. Trumpin hallinto on halunnut luopua julkisessa hallinnossa tutkintoihin perustuvasta akateemisesta painolastista ja antaa tilaa työelämässä ja muualla yhteiskunnassa hankituille käytännön taidoille ja tiedoille. Samalla on haluttu huolehtia siitä, että ulkomaiset osaajat eivät vie työpaikkoja vähän kouluteltuilta oman maan kansalaisilta.

Mikä Biden kaudella muuttuisi akateemisessa maailmassa?

Joe Bidenillä on käytössään valta ja välineitä, joilla hän voi peruuttaa Trumpin kaudella tehdyt tieteelle vahingolliset päätökset ja muuttaa politiikan suunta. Paljon riippuu kuitenkin siitä, kumpi puolue hallitsee senaattia, millainen ideologia ohjaa korkeinta oikeutta ja tuomioistuinlaitosta ja myös tutkimuksen edistymisestä, siitä milloin saadaan turvallinen koronarokote.

Amy Coney Barrettin nimittämisen jälkeen konservatiivit hallitsevat 6-3 enemmistöllä korkeinta oikeuttaa yhden sukupolven ajan. Sulkuja radiaaleille muutoksille on jo olemassa. Asiantuntijat ovat puhuneet kahden vuoden aikaikkunasta, koska presidentin puolue usein häviää välivaalit. Jos Biden käyttää voimallisesti toimeenpanovaltaansa, hän saa vastaansa konservatiivisen korkeimman oikeuden.

Joe Bidenin avustajat ovat todenneet, että ilmastonmuutos on yksi neljästä kriisistä, jotka Biden on asettanut asialistansa ensisijaisiksi aiheiksi. Kolme muuta kriisiä ovat pandemia, talouden romahdus ja etnisten ryhmien (Yhdysvaloissa: rotujen) välinen eriarvoisuus.

Politiikan tarkkailijat korostavat, että Bidenin ilmastopoliittinen ohjelma on radikaalimpi kuin kenenkään aiemman presidenttiehdokkaan. Biden on luvannut, että Yhdysvallat liittyy takaisin Pariisin ilmastosopimukseen hänen ensimmäisenä virkapäivänään. Tähän hänen valtaoikeutensa riittävät. Biden palauttasi nykyhallinnon peruuttamat kasvihuonepäästöjä vähentävät säädökset ja tekisi mittavia investointeja puhtaan energian tutkimukseen ja vähähiilisiin infrastruktuureihin. Suurien ilmastoinvestointien läpivieminen edellyttäisi kuitenkin sitä, että niiden takana on vähintään 60 sadasta senaattorista. Näin ison vaalivoiton saaminen on madollista, mutta kiven takana.

Muun kunnianhimoisen ilmasto- ja ympäristöpolitiikan toteuttaminen on vaikeampaa. Hiilineutraalisuuden saavuttaminen vuoteen 2050 mennessä ja suunnitellut USD 1,7 biljoonan (= 1,7 tuhatta miljardia) investoinnit puhtaaseen energiaan edellyttävät enemmistöä senaatissa ja edustajanhuoneessa.

Valkoinen talo ryhtyisi ensi töikseen parantamaan suhteitaan Yhdysvaltojen sairauksien valvonnasta ja ehkäisystä vastaavan viranomaiseen (CDC) ja elintarvike- ja lääkevirastoon (USFDA). Luottamuksen palauttaminen ei kuitenkaan tapahdu hetkessä ja uusien johtajien nimittäminen kestää senaatissa kuukausia. Turvaverkkojen vahvistaminen ja pandemioiden torjuntaan ja hallintaan kykenevän järjestelmän luominen tarvitsee molempien puolueiden tuen.

Bidenin hallinto toisi Yhdysvallat uudelleen mukaan monenkeskiseen kansainväliseen yhteistyöhön. Molemmissa puolueissa, akateemisessa yhteisössä ja yritysmaailmassa tiedetään Yhdysvaltojen riippuvuus ulkomaista osaajista erityisesti strategisilla tieteen ja teknologian alueilla. Uuden hallinnon olisi ratkaistava, miten kovenevan suurvaltakilpailun kaudella sovitetaan yhteen kansallinen turvallisuus, taloudelliset intressit ja tutkimuksen vapaus. Tasapainoisen mallin etsintä helpottuisi, koska uuden hallinnon ja akateemisen maailman välillä ei enää olisi samanlaista jännitettä kuin Trumpin kaudella.

Ulkopolitiikassa Biden kuuluu puolueensa kovan linjan kannattajiin.  Biden on tuominnut Kiinan uiguureihin ja muihin uskonnollisiin vähemmistöihin kohdistuneet ihmisoikeusloukkaukset. Kiina-politiikkaan ei olsi tulossa lievennystä. Julkiseen tutkimusrahoitukseen liittyvien väärinkäytösten selvittäminen jatkuisi. Bidenin hallinto koettaisi kuitenkin säilyttää Yhdysvaltojen vetovoiman ja huolehtisi siitä, että yliopistoissa, yrityksissä ja laboratorioissa työskentelevät ulkomaiset tutkijat pysyvät maassa.

Trumpin kauden maahanmuutto- ja viisumipolitiikasta ja eristäytymisestä toipuminen vie yhtä presidenttikautta kauemmin. Yleisesti arvioidaan, että vahinko Yhdysvaltojen maakuvalle, vetovoimalle ja tutkimusilmapiirille on jo tapahtunut. Epäiltyjen väärinkäytösten tutkinnat ovat johtaneet kaikkia kiinalaisia ja kiinalaistaustaisia syyllistäviin asenteisiin.

Tiede- ja teknologiapolitiikassa on vanhastaan ollut paljon jatkuvuutta. Bidenin kaudella se koskisi Kiina-politiikan lisäksi tärkeimpiä tutkimuksen panopisteitä. Tekoäly, kvanttilaskenta ja uudet teolliset teknologiat olisivat edelleen kärkiaiheita. Biden nostaisi agendalle aiempaa vahvemmin syöpätutkimuksen ja koko kansan terveydentilan kohentamiseen tähtäävän lääketieteellisen ja biolääketieteellisen tutkimuksen.

Presidentti Trump halusi lähettää ihmisen kuuhun vuoteen 2024. Tiedelehdissä on katsottu, että tavoitevuosi ehkä poistuisi, mutta avaruustutkimus säilyisi agendalla. Kuumatkan lisäksi tavoiteltaisiin ihmisen matkaa Marsiin.

Tutkimuksen julkisen rahoituksen odotetaan kasvavan lähivuosina, koska asialla on kongressissa molempien puolueiden kannatus. Liittovaltion suurimman tutkimusrahoittajan NIH:n (National Institutes of Health) tutkimusmenot kasvoivat viiden viimeksi kuluneen vuoden aikana reaalisesti 39 %, vaikka Trumpin hallinto on esittänyt budjettiin vuosittain kaksinumeroisia leikkauksia. National Science Foundationin rahoitus kasvoi 2018-20 yhteensä 18 prosentilla, mikä on kaksi kertaa enemmän kuin kasvu Obaman kaudella. Trumpin hallinnon leikkausehdotukset olivat yli 10 % vuositasolla. Kongressin päättämälle tutkimus- ja kehitysmenojen kasvulle yksinkertainen selitys: Kiina.

Bidenin hallinnon haasteena olisi vaikea taloustilanne. Tutkimuksen lisäksi koulutus tarvitsee lisävoimavaroja. Korkeakoulumaailman suurin järjestö American Council on Education arvioi, että koronakriisi on aiheuttanut korkeakoulujen budjetteihin USD 120 miljardin rahoitusvajeen, joka pitäisi korjata uudessa apu- ja elvytyspaketissa.

Biden on tutkimusinvestointien lisäksi luvannut toteuttaa kaksivuotisten korkeakoulututkintojen maksuttomuuden, 4-vuotisten tutkintojen maksuttomuuden sosiaalisin perustein, lisätä opintotukea ja antaa anteeksi opintolainoja. Näiden uudistusten kustannusarvioit vaihtelevat. Joka tapauksessa seuraavan vuosikymmen aikana tarvitaan yhteensä biljoonaluokan investoinnit. Siihen nähden puheena ollut tutkimusinvestointien mittaluokka, USD 100 – USD 300 miljardia on vain murto-osa uudesta rahoitustarpeesta.

Paljon riippuu myös siitä, millaisia avustajia uusi hallinto valitsee, koska Biden ja Harris eivät ole aiemmin profiloituneet tiede- ja teknologiapolitiikassa. Presidentin tärkeimmät avustajat tiede- ja teknologiapolitiikassa ovat Valkoisen talon tiede- ja teknologiapolitiikan toimiston OSTP:n johtaja ja varajohtaja sekä tutkimusvirastojen johtajat. Isojen tutkimusvirastojen johtajat ovat saaneet akateemiselta maailmalta hyvää palautetta Trumpin kaudellakin. Lisääntyneet tutkimusinvestoinnit lasketaan osaksi myös heidän taitavan toimintansa ansioksi. Ovat osanneet pysyä riittävän etäällä päiväpoliittisista myrskyistä. Se ei on astetta vaikeampaa Valkoisessa talossa.

Tsaarin varjossa

Valkoisen talon tiede- ja teknologiapolitiikan toimisto OSTP oli 18 kuukautta ilman vakinaista johtajaa. Sinä aikana ohjat otti käsiinsä Michael Kratsios, joka oli ansioitunut Trumpin vaalikampanjan varainkerääjänä ja omaleimaisen sijoittaja-yrittäjän Peter Thielin läheisenä avustajana. Tuolloin 30-vuotias Kratsios tuli v. 2017 OSTP:hen teknologiapoliittiseksi neuvonantajaksi ilman minkäänlaista taustaa tieteestä tai teknologista. Jälkihelleeneistä ajattelua opinnäytteen verran tutkinut yhteiskuntatieteen maisteri oli kuitenkin oppivainen ja kuunteleva. Hän saavutti pian tiedemaailman ja elinkeinoelämän luottamuksen.

Michael Kratsios keskittyi edistämään tekoälyn ja kvantti-informatiikan tutkimusta sekä uuden sukupolven mobiiliviestintää (5G) ja muita kriittisinä pidettyjä teknologioita. Taitavaa esiintyjää ja verkostoitujaa alettiin kutsua teknologiatsaariksi. Vuonna 2019 Kratsios nimitettiin OSTP:n varajohtajaksi, valkoisen talon teknologiseksi pääneuvonantajaksi. Tänä kesänä kerrottiin, että Kratsios siirtyy vuoden vaihteessa Pentagoniin tutkimus- ja teknologiajohtajaksi.

Ilmastotieteilijä Kevin Drogemeierin nimittäminen OSTP:n johtajaksi ja Trumpin epäviralliseksi tieteelliseksi pääneuvonantajaksi kaksi vuotta sitten herätti tiedemaailmassa helpotuksen tunteen. Hän oli aiemmin toiminut 12 vuotta NSF:a ohjaavan National Science Bordin jäsenenä George W.Bushin ja Barak Obaman presidenttikausilla. Omia miehiä ja hyvä joukkuepelaaja. Odotettiin vähintäänkin pieniä voittoja ja Trumpin tiedevastaisuuden patoamista.

Arviot Droegemeirin onnistumisesta tehtävässään ovat olleet julmia: sujuva käytös, leveä hymy ja vankka kädenpuristus. Yritys kiitettävä A, tulos heikko F. On sanottu, että Droegemeier on antanut onnelliset kasvot tiedeyhteisölle, jolla ei ole ollut mitään aihetta onnellisuuteen.

Droegemeierin suuri ajatus oli tutkimusympäristökomitea (JCORE). Sen tarkoitus oli koota yhteen tutkijat, hallinnon edustajat ja yritysmaailman keskustelemaan ja ratkomaan yhdessä järjestelmätason kysymyksiä. Kunnianhimoinen tavoite oli edistää amerikkalaisia arvoja ja vahvistaa Yhdysvaltojen asemaa johtavana tiede- ja teknologiamaana. JCORE järjesti huippukokouksia ja valisti tiedemaailmaa Kiinan uhasta. Sen alakomiteoiden työ hyytyi kuitenkin nopeasti. Hallinto ja kovempia otteita Yhdysvaltojen tutkimusomaisuuden suojelussa vaatineet kongressin republikaanit ja demokraatit kyllästyivät odottamaan JCORE:n lupaamaa esitystä tieteen integriteetistä ja kansallisesta turvallisuudesta. Vahvempaa tiede- ja teknologiapolitiikan koordinaatiota toivoneet kongressiedustajat käänsivät katseensa valkoisen talon budjettikomiteaan. OSTP:n tiedepuoli ajautui sivuraiteelle.

Droegemeirin katsotaan jääneen teknologiatsaarin varjoon. Hän epäonnistumisikseen lasketaan kaoottinen koronavirukseen vastaaminen, Pariisin ilmastosopimuksesta irtaantuminen, maahanmuuttopolitiikka ja Trumpin hallinnon yritykset leikata tutkimus- ja kehitysmenoja. Akateeminen maailma on ihmetellyt, miten ilmastotutkija on voinut sallia politiikan, joka kieltää ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutokseen.

Pienessä maassa tottuu systeemiseen lähestymistapaan. Ajattelee odotushorisonttia kokemuksen ja mahdollisuuksien näkökulmasta. Kun arvioitavana ovat tutut yhteistyökumppanit, tekee mieli korjata tiedelehtien arvioita – kahden vuoden kokemuksen antamalla itsevarmuudella.

Monien yhteisten tutkimusintressien ja aktiivisen yhteydenpidon vuoksi Suomen yhteistyö nykyhallinnon tiede- ja teknologiapolitiikasta vastaavien henkilöiden ja virastojen kanssa on sujunut hyvin. Se rohkaisee tekemään korkeakoulu- ja tiedemaailmalle Carlos Lozadan oivaltavan kirjan What Were we Thinging. A. Brief Intellectual History of the Trump era (Simon&Schuster 2020) peruskysymyksen: Mitä oikein odotitte?

Michael Kratsioksen ansioksi on katsottu, että hallinto on luvannut kaksinkertaistaa liittovaltion panostukset tekoälyyn ja kvanttilaskentaan. Ensimmäisessä vaiheessa toteutetaan noin yhden miljardin investoinnit, jotka kohdennetaan National Science Foundationin ja energiaministeriön tiedetoimiston kautta yliopistoille ja tutkimuslaboratorioille.

OSTP:llä ei ole käytössään omia rahoitus- ja ohjausvälineitä. Siksi Kratsioksen voitto on oikeastaan kongressin voitto. Luvatulla rahoituksella pannaan toimeen Obaman kauden loppuvaiheessa valmistunutta tekoälyn tiekarttaa ja hankkeita, joilla on laaja tuki molemmissa pääpuolueissa ja elinkeinoelämässä. Investoinnin hohto himmenee, kun ottaa huomioon, että hallinto on samaan aikaan ehdottanut merkittäviä leikkauksia niiden virastojen budjettiin, joiden pitää toteuttaa kvanttilaskennan ja tekoälyn uudet hankkeet. Jos kongressi ei taas kävele hallinnon leikkaussuunnitelmien yli ja lisää rahoitusta, on tutkimusvirastojen taitavuutta, että kohdentamalla voimavaroja uudelleen saadaan kokoon tämän suuruiset investoinnit.

Tieteellisen pääneuvonantajan Kevin Droegemeierin tilanne on ollut hankalampi. Hän on yrittänyt pitää tiedeyhteisön, jos ei ohjaajan paikalla niin kuitenkin vähintäänkin mukana päätöksenteossa, jota ovat määrittäneet geopoliittiset intressit ja suurvaltakamppailu. Siksi monimutkainen JCORE-rakennelma vaikutti minusta hyvältä idealta. Ajattelin, että amebamainen JCORE puskuroi ylilyönnit ja pitää tutkimus- ja innovaatiojärjestelmän toimijat saman pöydän ääressä. Yritys jäi kuitenkin Robert Musilin kuvaaman paralleeliaktion kaltaiseksi tuottamattomaksi suurkomiteaksi.

Yhdysvaltojen hajautetussa tutkimus- ja innovaatiojärjestelmässä tieteellisen pääneuvonantajan vaikutusmadollisuudet ovat rajalliset. Kun viimekätisen päättäjän asenne tieteeseen, julkisten menojen lisäämiseen ja ilmastonmuutoksen torjuntaan on kriittinen, on vaikea ajatella, että Droegemeier olisi ylipäänsä voinut saada merkittävää aikaan. Olisiko presidentin haastaminen tuonut parempia tuloksia?

Eksistentialismi valtaa alaa Yhdysvalloissa

Huomenna pidettäviä vaaleja on sanottu eksistentiaalisen tärkeiksi. Sana toistuu korkeakoulu- ja tiedelehtien kirjoituksissa. Puhutaan sekä korkeakoulujen että tieteen olemassaolosta.

Yhdysvaloissa tieteen ja teknologian kehitys ovat jo pitkään näyttäytyneet koko ihmiskunnan olemassaolon peruskysymyksiltä. Ensin oli tekoäly, sitten 5G. Stephen Hawking, Elon Musk, Bill Gates ja Eric Schmidt varoittavat teknologisen kehityksen olevan tulevaisuuden suurin uhka. Singulariteetti, jossa kone ohittaa ihmisen älykkyydessä, ei ole pelkkää fiktiota. Kysymys on eksistentiaalinen.

Suurvaltakamppailu on johdattanut monet puhumaan 5G:n liittyvästä Kiinan ja Huawein eksistentiaalisesta uhasta. Se maa, joka voittaa kilpailun uuden sukupolven mobiiliviestinnän kehittämisessä, saa haltuunsa globaalit tievirrat ja pystyy ohjaamaan järjestelmiä ja ihmisiä oman mielensä ja ideologiansa mukaan. Keskustelua leimaa lopullisuuden odotus ja pelko. Taas on tulossa historian loppu. Vielä ei tiedetä kenen ehdoilla.

New York Times kirjoitti, että molemmat puolueet ovat yltyneet väittämään, että vaaleissa on kysymys Amerikan sielusta. Puhe kansakunnan tai yhteisön sielusta on tuttu jo antiikin filosofiasta ja varhaisesta teologiasta. Poliittisessa yhteisössä sielulla voi tarkoittaa kansakunnan ymmärrystä itsestään ja siitä, miten tulee elää hyveellistä elämää yhdessä erilaisia näkemyksiä kunnioittaen ja ymmärtäen.

Kun muutamia vuosikymmeniä sitten keskusteltiin kansakuntien historiallisista tehtävistä, näytti, että Saksan kohtalo on miettiä ikuisesti, mikä on Saksan historiallinen tehtävä. Yhdysvallat on ottanut tämän Sisyfoksen taakan vakaalta Merkelin Saksalta. Yhdysvallat käy vaalitaistelua miettien, mikä minä olen ja mitä varten.

Ilkka Turunen toimii korkeakoulutuksen ja tutkimuksen Team Finland Knowledge -erityisasiantuntijana Suomen Washingtonin edustustossa

Jaakko Skantsi Abu Dhabista: Katse kohti tähtiä ja kuuta

GCC-maista erityisesti Arabiemiirikunnilla ja Saudi-Arabialla on hyvinkin kunnianhimoisia tavoitteita avaruusteknologiassa ja -tutkimuksessa. Ponnisteluja verrataan alueella usein Yhdysvaltain avaruusohjelman alkuvaiheisiin: ohjelmien nähdään innostavan ja kannustavan uusia nuoria sukupolvia STEM-aineiden pariin, opiskelemaan alaa ja nostamaan kansakunnan tietotaitoa globaalissa kilpailussa.

Yhdysvaltain Artemis-ohjelmalta odotetaan vastaavaa STEM-aineiden renessanssia maan oppilaiden ja opiskelijoiden keskuudessa. Niin Saudi-Arabia kuin Arabiemiraatitkin näkevät avaruusteknologian ja –tutkimuksen myös auttavan maita niiden ponnisteluissa öljyriippuvuuden vähentämisessä. Saudi-Arabia on ollut mukana mm. Kiinan Chang’4 –kuuluotaimen kehittämisessä (KACST) Ruotsin, Saksan ja Alankomaiden lisäksi. Arabiemiirikuntia tutkimuksen ja teknologiakehityksen katsotaan osaltaan auttavan myös esimerkiksi sen vesi- ja ruokaturvatavoitteissa – useat avaruuteen sopivat ratkaisut ovat muunneltuina relevantteja myös aavikon ympäröimässä kuivassa ja kuumassa maassa ja COVID:n myötä ruokaturvan merkitystä hallinnon piirissä nostettiin entisestään. Maa onkin ilmoittanut panostavansa mm. avaruudessa tapahtuvaan ruokaturvatutkimukseen. Tämä linkittyy myös maan haaveisiin miehitetyille Mars-lennoille. Tällä hetkellä juuri Arabiemiirikunnat näyttäytyvät alueella merkittävänä pelurina avaruussektorin osalta. Iranin vuonna 2004 aloittama ja useita vuosia johtama kilpailuasetelma on tasaantumassa lahden toisella puolella tehtyjen panostusten myötä.

Satelliitteja, luotaimia ja miehitettyjä lentoja

Vielä toistaiseksi paikkoja suurten avaruuspelureiden pöydissä ostetaan rahalla. Arabiemiirikuntien ensimmäinen astronautti Hazza Al Mansouri vietti kansainvälisellä avaruusasemalla kahdeksan päivää ’hyötykuorma-asiantuntijana’ syksyllä 2019. Roscosmokselle maksetun matkalipun hintaa ei ole paljastettu, mutta hyötykuorma-asiantuntijoita on esimerkiksi Nasalla ollut vuosien varrella niin KV-partnereilta kuin hyötykuorman omistavilta yrityksiltä ja konsortioilta sekä eri tutkimuslaitoksilta. Oma astronautti on ollut merkittävä tekijä kansakunnan imagolle. Maan oman tutkimuksen kehittämisen osalta Al Amal -luotain Marsiin on kuitenkin huomionarvoisempi ponnistus. Alle 10 miljoonan asukkaan maana Arabiemiirikunnat haluaa merkittäväksi avaruussektorin toimijaksi seuraavien vuosikymmenten aikana. Suunnitelmia ja visioita avaruuden osalta on maassa tehty seuraavalle 100 vuodelle. Mikäli vuonna 2006 alkanut maan avaruusbuumi jatkuu yhtä merkittävillä panostuksilla kuin tähän saakka, tarkoittaa se jatkuvaa ja huomattavaa investointia alan tutkimukseen ja tuotekehitykseen pidemmälläkin aikajänteellä – liittyi se sitten satelliittitekniikkaan, miehitettyihin lentoihin, mikrosatelliitteihin, ulkoavaruuden tutkimukseen ja luotainlentoihin, avaruussäähän tai näihin liittyvään muuhun kehitystyöhön.

Vierihoitoa

Avaruustutkimus ja -teknologia ja siihen liittyvät projektit on nähty keinona vivuta Arabiemiirikuntia nopeutetussa aikataulussa merkittäväksi tietoyhteiskunnaksi. Maan ensimmäinen satelliitti ”DubaiSat-1” (2009) oli lähes täysin korealaisten tekemä. Muutamia vuosia myöhemmin ”DubaiSat-2”:n myötä työ jakaantui jo tasaisemmin, lähes 50/50 emiraatien osalta. Viisi vuotta tämän jälkeen vuonna 2018 laukaistu ”KhalifaSat” oli pääosin emiraattien oman työn tulosta. Vastaavanlaista ”vierihoitoa” on alan tutkimus- ja kehitystyössä käytetty hyväksy myös loppukesästä Japanista laukaistun Al Amal Mars-luotaimen osalta. Coloradolaisen yliopiston (Laboratory for Amospheric and Space Physics, Colorado Boulder), Berkleyn sekä Arizona State yliopistojen kanssa yhteistyötä teki joukko emiraatti-insinöörejä ja -tutkijoita.

Huomattavaa oli, että hankkeeseen osallistuneiden emiraattien keski-ikä oli alle 30 vuotta ja heistä 80 % oli naisia. Vaikka vetovastuu oli tällä kertaa vielä vahvasti yhdysvaltalaisilla tutkijoilla ja insinööreillä, emiraattien oman avaruustutkimuksen tietopääoman kerryttäminen oli yksi projektin tavoitteista. Toivo-luotain (Al Amal) keskittyy Marsin tutkimisessa planeetan sääilmiöiden ja ilmaston tutkimiseen. Naisten voimaantuminen ja mahdollisuus meriittien kautta työelämässä nousuun toiminee huomattavana motivaationa monelle nuorelle emiraattinaiselle.

Kohti kuuta

Arabiemiirikuntien MBR-avaruuskeskus ilmoitti vastikään uudesta 10-vuotissuunnitelmasta, joka pitää sisällään mm. kuulennon (luotain), Mars-avaruuskaupungin rakentamisen simulointia, tutkimusta sekä varmasti osittain julkisuuskuvaa varten, ja useita satelliittiohjelmia. Vielä ei ole selvää, linkittyykö Arabiemiirikuntien kuulento jollain tavalla Nasan Artemis-projektiin. Maa hakee projekteillaan usein myös vahvaa wow-efektiä. Samalla täytyy kuitenkin huomioida, että hankkeet ovat kasvattaneet maan tietopääomaa avaruustutkimuksen osalta myös vertaisarvioitujen tutkimusten merkittävän kasvun myötä – mikäli maa onnistuu nostamaan osaamistaan, ehkä hieman omantakeisestikin, ei kai valittua reittiä voi arvostella.

Arabiemiirikunnat käynnisti myös kolmivuotisen ”Arabi-avaruuspioneerit” ohjelman arabialaisille tutkijoille. Ohjelmaan haki yli 37 000 henkilöä. Tietoyhteiskunnan rakentamisen ja vahvistamisen tavoitteena on myös houkutella Lähi-Idän alueelta lähtöisin olevat huippututkijat takaisin alueelle aivovuodon vähentämiseksi. Ainakaan toistaiseksi öljyn hintakriisi tai COVID eivät ole aiheuttaneet muutoksia maan suunnitelmiin – nyt punnitaan sitä, näkeekö maa avaruussektorin, niin kaupallisen kuin tutkimuksellisenkin, aidosti mahdollisuutena vähentää riippuvuuttaan hiili-vetytaloudesta. Tutkimuksellisesti maassa ei varmasti olla suurten avaruustutkimusmaiden tasolla vielä vähään aikaan – nyt voisi kuitenkin olla aika tarkastella mahdollisia yhteistyökumppaneita paikallisista korkeakoulujen yhteydessä sijaitsevista avaruustutkimuskeskuksista sekä itsenäisistä instituuteista, sikäli mikäli maa vain jatkaa valitsemallaan uralla.

Kirjoittaja toimii Team Finland Knowledge –erityisasiantuntijana Abu Dhabissa
Kuva: Jaakko Skantsi

Tommi Himberg korkeakoulutuksen utuisesta tulevaisuudesta

Koronakevät on nyt kääntynyt koronasyksyksi ja kaikkien muiden elämänalueiden tavoin myös korkeakoulutus on joutunut sopeutumaan uuteen tilanteeseen pikavauhdilla. Koronan vaikutuksia koulutukseen on käsitelty (liiankin?) monissa webinaareissa ja muistioissa sekä OECD:n että etenkin Unescon puolella. Korkeakouluja käsitelleissä webinaareissa on hahmottunut muutama korkeakoulujärjestelmiä syvällisemmin koskettava trendi, joiden on mahdollista muuttaa korkeakoulutuksen kenttää pysyvämminkin (etenkin tämä Unescon järjestämä tapahtuma kannattaa vilkaista).

Vanhat tutut valtahierarkiat muuttuvat

Koronanjälkeisessä ajassa muuttuvat sekä korkeakoulujen väliset että niiden sisäiset valtasuhteet – tai ainakin tällaiselle muutokselle on avautumassa mahdollisuus. Unescon koronawebinaarissa veikkailtiin, että yliopistojen rankinglistoilla tullaan näkemään suuria muutoksia. Listan globaali kärki varmaankin säilyttää asemansa, mutta listan keskivaiheilla puhaltavat muutoksen tuulet. Mitkä korkeakoulut sitten nousevat ja millä eväillä?

Yksi avaintekijöistä on verkko-opetuksen ja etenkin laadukkaan verkkopedagogiikan kehittäminen. Vaikka koronavirus saadaankin toivottavasti pian rokotteilla kuriin, ei paluuta vanhaan silti ole. Kun opiskelijat ja opettajat ovat tottuneet ajasta ja paikasta riippumattoman opiskelun ja opetuksen etuihin, ei paluuta aamuluentojen kalvosulkeisiin ole. Toisaalta innovatiivinen verkko-opetus antaa mahdollisuuden globaaliin toimintaan ja profiilin nostoon myös sellaisille korkeakouluille, joilla ei ole historiallista kampusta tai kansainvälistä kampusverkostoa houkuttimena. Kontaktiopetus ja kampuselämä palaavat toivottavasti korkeakoulujen arkeen, mutta vain osaksi rikastunutta ja monimuotoistunutta akateemista elämää, ja korkeakoulujen sisällä panostukset kannattaakin siirtää seinistä opetusmenetelmiin ja pedagogisiin innovaatioihin.

Courseran kaltaiset alustat ovat jo ennen koronaa nousseet merkittäviksi paikoiksi paitsi myydä koulutuskokonaisuuksia, myös profiloitua globaalisti ja houkutella vaikkapa datatieteen perusteita tai filosofian peruskursseja netissä suorittaneita ihmisiä tutkinto-opiskelijoiksi. Myös tutkijoiden ja opettajien rekrytoinnin kannalta oppilaitoksen maine on tärkeä – maine rakentuu entistä enemmän avoimen tieteen periaatteiden mukaan jaettujen tutkimusmateriaalien ja verkosta löytyvän opetussisällön kautta. Verkko-opetus tekee näkyväksi asioita, joita normaalisti ei korkeakoulujen prospectuksissa tai kampuskierroksilla näe: opetuksen sisältöjen ja toteutuksen tason ja kurssien relevanssin alan tutkimuksen, työelämän tai opiskelijan kiinnostuksen kannalta voi testata etukäteen ja verrata niitä toisiinsa.

Vaikka korkeakoulupedagogiikassa on vuosikaudet puhuttu käänteisestä opetuksesta ja sulautuvasta oppimisesta, eli verkko-opetuksen ja kontaktiopetuksen yhdistelemisestä niin, että kummankin formaatin vahvuudet hyödynnetään oppimisen kannalta järkevästi, on työ oppimisen innovaatioiden saralla vasta alussa. Keväällä kaikkialla nopeasti toteutettu luentojen siirtäminen verkkoon ja seminaarien pitäminen vaikkapa Teamsissa oli hyvä ensimmäinen askel, ja etäopetukseen hyppääminen oli korkeakoulujen henkilökunnalta huikea suoritus. Hyvä verkko-opetus on kuitenkin paljon muutakin. Unescon webinaarissa asiantuntijat maalailivat kuvaa siitä, miten korkeakouluissa voitaisiin luoda ja muotoilla vuorovaikutteisia, digitaalisia oppimiskokemuksia, ja kuinka eri alojen opiskelijoista koostuvat ryhmät voisivat suorittaa globaalien viheliäisten ongelmien ratkaisemiseen tähtääviä ongelmanratkaisutehtäviä, tai rakentaa jotain uutta kansainvälisissä hackathoneissa.

Innovaatiotarvetta on pedagogiikan lisäksi myös infrapuolella ja opetushallinnossa. Verkko-oppimisympäristöjen kehittäminen kurssimateriaalivarastoista vuorovaikutteisiksi ongelmanratkaisualustoiksi, oppimisanalytiikan hyödyntäminen opetuksen suunnittelussa ja oppimisen arvioinnissa, opintosuoritusten kerryttäminen verkko-opetusalustoilta tutuista mikro-diplomeista (micro-credentials) ja monta muuta kiperää haastetta odottaa ratkaisujaan. Unescon webinaarissa todettiin, että fiksu korkeakoulu palkkaa viipymättä Chief Innovation Officerin, eli vararehtorin, jonka yksinomaisena vastuuna olisi koordinoida esimerkiksi oppimisinnovaatioiden kehittämistä sekä kansainvälisen tutkimusyhteistyön tarvitsemien välineiden ja menetelmien käyttöönottoa. Korkeakoulun johdon tueksi asiantuntijat kokoaisivat ryhmän sellaisia korkeakouluyhteisön jäseniä, jotka pystyisivät visioimaan uutta niin opetuksen, tutkimuksen, yhteiskunnallisen vaikuttavuuden, työelämäyhteyksien kuin hallinnonkin saralla

Kansainvälisen yhteistyön muodot muuttuvat

Kansainvälisyys muuttuu. Mannertenvälinen lentely on hiipunut ja tieteelliset konferenssit muuntuneet webinaareiksi tai Twitter-konferensseiksi. Toisaalta, nyt kun laitosten viikkoseminaarit ja lukupiirit pidetään muutenkin netissä, on sinne helpompi kutsua vieraita myös ulkomailta. Miksipä vain lukea uusi kiinnostava artikkeli, kun voi pienellä vaivalla kutsua siitä keskustelemaan myös artikkelin kirjoittajan, tämän kotipaikasta riippumatta? Samoin opettajavierailuja ja ultraräätälöityä ohjausta olisi nyt saatavilla digitaalisina piipahduksina.

Se mikä virtuaalivierailuissa voitetaan, se hävitään pidemmissä tutkija- ja opettajavierailuissa ja opiskelijavaihdossa; kansainvälinen tutkinto-opiskelu kuin opiskelijavaihtokin on pitkän nousujohteisen kehityksen jälkeen romahtanut. Koronakevättä näköjään seuraava koronasyksy on paljastumassa katastrofaaliseksi niille korkeakouluille, joiden tuloista merkittävä osa tulee ulkomaisten opiskelijoiden (usein kotimaisia korkeammista) lukukausimaksuista. Lisäksi esimerkiksi Yhdysvalloissa monet pienet colleget, joissa merkittävä tulonlähde ovat opiskelijoiden majoitus- ja ravintolapalvelut kampuksella, ovat hätää kärsimässä.

Kriisi osoittaa, että kansainvälisyyden pitää tulla nyt toden teolla leivotuksi osaksi jokapäiväistä elämää, eikä se voi olla vain pakollinen, erillinen osa-alueensa. Jokapäiväinen yhteydenpito ja yhteisten opetus- ja tutkimushankkeiden toteuttaminen on kuitenkin häiriöille vähemmän altista kuin vaikkapa vaihto-opiskelujaksoihin tai tutkijavierailuihin perustuva kansainvälisyys. Tässä yhteydessä, kansainvälisyyden malleissa siis ns. ”ainainen kitinä” on parempi kuin ”kertarytinä”. Tämän ajattelutavan muutoksen olisi syytä näkyä paitsi opintojen mahdollisissa pakollisissa kv-elementeissä, myös esimerkiksi tutkijanuralla liikkuvuusvaatimuksissa.

Tarvitaan rohkeutta nähdä koko maailma

Digitaalisesta kuilusta puhutaan paljon. Se nähdään usein globaalin pohjoisen ja etelän välisenä elintasokuiluna ja teknologian saatavuuden kuiluna. Uudessa maailmantilanteessa kuitenkin monet kehittyvät maat ja niiden korkeakoulut ovat osoittautuneet ketterämmiksi kehittyjiksi ja muutoksen tuulien mukana purjehtijoiksi kuin monet asemaansa tottuneet ja mukavuusalueelleen juurtuneet perinteiset instituutiot. Oppia on siis saatavilla puolin ja toisin, ja kuilun väärälle puolelle voi nyt helposti jäädä vain odottelemalla, että vanha maailma joskus tulisi takaisin. Unescon webinaareissa on moneen otteeseen kuultu esimerkiksi Ruandan opetusministeriön nopeista, oikea-aikaisista ja tehokkaista koronatoimista, esimerkiksi toimivasta yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyöstä, jolla on saatu ilmaiset nettiyhteydet koululaisten käyttöön ympäri maata. Monen OECD-maankin kannatti tehdä muistiinpanoja.

Yllä mainittuja globaaleja, viheliäisiä ongelmia ei voida ratkoa vain kotimaisin tai edes länsimaisin voimin, vaan olennainen osa tulevaisuuden ongelmanratkaisukompetenssia on kyky työskennellä monialaisissa ja monikulttuurisissa ympäristöissä ja tiimeissä. Tämänkin vuoksi uuden kansainvälisyysmallin mukaisessa verkostoitumisessa pitää olla ennakkoluuloton ja rohkea, ja muistaa, että maailma on suuri ja mahdollisuuksia täynnä. TFK-verkosto pyrkii osaltaan laajentamaan korkeakoulujen maailmankuvaa sekä kertomalla mitä kaikkea eri maanosien koulutussektoreilla tapahtuu että sitten auttamalla ovien availussa ympäri maailmaa.

Tommi Himberg toimii erityisasiantuntijana (koulutus ja tiede) Suomen OECD-edustustossa Pariisissa

Intian koulutuskentässä kihisee

Katkeaako Intian koulutuksen ongelmallinen karma? Kysyy Team Finland Knowledge erityisasiantuntija Mika Tirronen Intiasta.

Koulutuksen kansallinen katekismus, National Education Policy 2020 – mittavin koulujärjestelmän reformi 34 vuoteen – julkaistiin heinäkuun viimeisellä viikolla. Yleensä reformit otetaan Intiassa vastaan joogimaisella tyyneydellä, sillä rohkeista visioistaan ja kauniista tavoitteistaan huolimatta – tai juuri siitä syystä – niitä on opittu pitämään enemmänkin eettisenä kompassina kuin konkreettisena tiekarttana oikein mihinkään suuntaan.

Syytkin ovat ymmärrettäviä.

Onhan maa valtava, kulttuurisesti kirjava ja täynnä vuosisataisia traditioita. Sen kaiken muuttaminen, hitaastikin, on haasteellista.

Koulutus, jos mikä, on vallitsevan sosiaalisen kulttuurin ja arvomaailman heijastuma. Vaikka koulutuksella on valta muuttaa kansojen tarinoita – Suomi lienee yksi parhaista esimerkeistä – muutokset ovat vähittäisiä, sukupolvien mittaisia.

Tällä kertaa Intian koulutuksen uudistajilta ei kuitenkaan puutu rohkeutta eikä visioita:
oppilas- ja elämyskeskeiset visiot tulevaisuus- ja digitaitoineen lentävät edistyksellisyydessään suomalaisen oppisisällön rinnalle ellei peräti jonkun matkaa yli.

Kuinka radikaaliin uudistukseen tulisi suhtautua? Onko Intialla edellytyksiä kääntää näin dramaattisesti koulutusjärjestelmän kurssia, jopa sen perusteita?

Mitä tänään koulussa opit, tytär silkkihapsinen?

Intian koulutusjärjestelmän suuri historiallinen epäonnistuminen on liittynyt tyttöjen suureen keskeytysprosenttiin sekä poikia huomattavasti heikompaan lukutaitoon.

Vuosikymmenten saatossa Intiassa on kuitenkin tapahtunut edistystä, jopa hämmästyttävää sellaista.

Kun 1987-88 miesten lukutaito esimerkiksi Rajastanin osavaltiossa oli 63,5 % ja naisten 30%, vuonna 2017-18 kouluikäisten kohortissa (6-14 vuotiaat) poikien lukutaito oli 95,3 % ja tyttöjen 95,4%.

Oppiminen on epätasaista eikä aina oppisisältöjen mukaisessa aikataulussa, mutta universaalia lukutaitoa voidaan pitää merkittävänä askelena pitkässä juoksussa. Kun vielä loputkin eli noin 7 miljoonaa koulupudokasta saadaan takaisin koulun penkille ja lukemaan, on ensimmäinen luku Intian koulutuksen pitkässä oppimäärässä kunnialla maalissa.

Kehitystä on siis lupa odottaa, vaikkakaan ei ehkä NEP2020:n maalailemassa tahdissa. Tärkeintä on kuitenkin suunta, joka on ilman muuta oikea.

Riikinkukkoja Suomesta Intiaan?

Suomessa puhutaan paljon globaalista vastuusta ja oppimisen kriisistä: voisiko Suomi olla osaltaan ratkaisemassa maailman koulujärjestelmiä rampauttavaa kriisiä?

Kuin rauhaturvajoukot, turvaamassa oppimista, laadukasta opetusta ja niiden myötä kestävää kehitystä?

Esimerkiksi yhdessä Intian kanssa, nyt kun NEP2020 puhuu Suomen kanssa samaa kieltä.

Kesällä Helsingin yliopiston koulutusasiantuntijat Hannele Niemi ja Sari Muhonen aloittivat hankkeen, jossa he tuottivat oppimistehtäviä Odishan osavaltion syrjäkylien lapsille. Lapset, joille internet oli kokonaan uusi ja vieras, opettelivat hyödyntämään sitä oppimistehtävien ratkaisussa.

Miksi riikinkukko tepastelee niin ylpeänä? Mitä lintuja kuulet päivittäin kotona?

Lapset tutkivat tarinoita linnuista, kuulostelivat niiden ääntelyä, piirsivät ja askartelivat. Tuloksena oli värikäs kooste käsitöitä, piirustuksia ja tarinoita. Lapset nauttivat ja oppivat uusia tapoja katsella, kuunnella ja ajatella eläimiä. Ja arvioida omia töitään.

Hanke on osa TATA Steelin käynnistämää ”Tuhat koulua” (1000 Schools) –hanketta, joka pyrkii pelastamaan pudokkaita takaisin koulunpenkille ja kohentamaan lasten oppimistuloksia kaikkein köyhimmillä alueilla Intiassa.

Seuraavassa vaiheessa suomalaisten asiantuntijoiden hanketta laajennetaan ja sille haetaan sponsorointitukea Intiassa toimivien suomalaisten yritysten taholta.

Koulutuksen tähtioppilas, Suomi, voi olla paljon enemmänkin, se voi olla kokoaan suurempi suurvalta maailman kouluissa ja kylissä. Vaikuttaja muuallakin kuin seminaareissa ja vertailuissa.

Kuten kentällä, lasten ja opettajien parissa. Riikinkukkoja tekemässä.

Kirjoittaja toimii Team Finland Knowledge -erityisasiantuntijana New Delhissä

KUVA 1: Odishan lasten tekemiä tarinoita, piirustuksia ja käsitöitä riikinkukoista. Kuvat: 1000 Schools -hankkeen opettajat, koonnut Smita Agarwal.

KUVA 2: Lapsia suomalaisten oppimistehtävien parissa. Kuvat: 1000 Schools –hankkeen opettajat, koonnut Smita Agarwal.

Ennusteessa haastavia aikoja kansainväliselle koulutukselle – strategiaksi business as usual vai tiukka etukeno? kysyy Anna Korpi

Ennustaminen on vaikea laji. Kristallipalloille olisi tarvetta koronakriisin vaikutusten ennakoinnissa. Miten suomalaisten korkeakoulujen ja koulutustoimijoiden pitäisi varautua ja reagoida koronakriisin vaikutuksiin?

On melko laajasti jaettu käsitys, että koronakriisi tulee vaikuttamaan liikkuvuuteen perustuvaan kansainväliseen korkeakoulutukseen merkittävästi tulevina vuosina. Esimerkiksi asema-alueellani Kaakkois-Aasiassa opiskelijoiden määrän kasvua ruokkineen keskiluokan talousvaikeuksien ennustetaan tyrehdyttävän ainakin väliaikaisesti alueen opiskelijavirtoja. Kilpailu kiristyy ja korkeakoulujen on entistä tarkemmin huolehdittava, että opiskelijoiden kokemus opinnoista on hyvä. Toiset arvioivat, että kriisin seurauksena kansainvälisiin opiskelijoihin nojanneita korkeakouluja menee konkurssiin.

Liitutauluista Google Classroomiin – COVID-19 ja brasilialainen digiloikka

Huhtikuun alussa Brasilian presidentti Jair Bolsonaro allekirjoitti koronaepidemian vuoksi poikkeusluvan, jonka mukaan koulut ja yliopistot voivat vähentää opetuspäiviä, mutta tälle vuodelle määritellyn opetuksen minimituntimäärän on silti täytyttävä. Oppilaitoksilla on ollut vaihtoehtoina pidemmät koulupäivät ja lauantaiopetus loppuvuonna, lomista tinkiminen tai etäopetukseen siirtyminen. Poikkeustilan jatkuessa moni opinahjo on siirtynyt etäopetukseen, vaikka isolla osalla brasilialaisoppilaitoksista ei ennen epidemiaa ollut minkäänlaista kokemusta etäopiskelusta tai etäoppimisalustoista.

Perusopetuksen puolella yksityiset koulut ovat vallitsevassa tilanteessa olleet julkisia paremmassa asemassa. Maksullisiin yksityiskouluihin päätyy oppilaita, joiden perheissä on yleensä varaa nettiin ja digilaitteisiin. Julkisissa peruskouluissa etäoppimista ei useinkaan kyetä toteuttamaan interaktiivisilla alustoilla, joten tehtävät annetaan tulostettavassa muodossa. Yliopistoissa hajonta on suurempaa. Valtaosa Brasilian parhaista yliopistoista on julkisia, ja niihin hakeutuu opiskelijoita sekä yksityisistä että julkisista kouluista. Vaikka opiskelu on ilmaista, ovat apurahat monelle välttämätön keino turvata elanto opiskeluaikana.

Kuinka sitten järjestää opetus maassa, jossa 30 %:lla väestöstä ei ole kotona nettiä, saatikka mahdollisuutta hankkia etäopetuksen vaatimaa laitteistoa? Kuinka loikata pikana digiaikaan, jos etäopetus ei entuudestaan ole tuttua? Saadakseni kuvan koronan tuomista opetushaasteista, haastattelin kahta opetusalan ammattilaista: peruskoulun kielten ja kuvaamataidon opettaja Tuija Laaksonen de Oliveiraa EEIEF Padre Adolfo Kolping -koulusta Rondônian osavaltiosta sekä taloustieteen professori Héder de Oliveiraa Ouro Preton yliopistosta Minas Geraisin osavaltiosta. Molemmilla on vuosien kokemus opetustyöstä omissa oppilaitoksissaan.

Etäopetusta meillä ja maailmalla – oppilaan rooli ja koulun tehtävä

COVID-19 myötä yli 90 % (tilanne 17.4.2020) opetuksen piirissä olevista oppijoista maailmanlaajuisesti on joko etäopetuksessa tai muuten poikkeavien opetusjärjestelyjen alaisuudessa. Pakon edessä on siirrytty osin tuntemattomalle maaperälle. Maasta ja koulutusasteesta riippuen oppijan rooli etäopetuksessa vaihtelee suuresti. Samalla kun on kiireessä mietitty ratkaisuja etäopetuksen järjestämiseen kunkin maan ja koulutuksen järjestäjän resurssien puitteissa, on herätty pohtimaan oppilaitosten tehtävää yhteiskunnallisesti laajemminkin. Internet on täynnä meemejä, joissa vanhemmat odottavat koulujen avautumista päivä päivältä kiihkeämmin, myös oppilaat odottavat lähiopetuksen alkamista. Oppilaan osallisuus ja sosiaaliset suhteet, sekä huomioiduksi tulemisen tarve nousevat nyt esiin uudella tavalla. Muutaman viikon mittainen etäopetus onnistuu vielä perinteisellä, pääsääntöisesti yksisuuntaisella opetuksella. Etäopiskelujakson pidentyessä viestit oppilaiden kotoa niin meiltä kuin maailmalta kertovat tarpeesta aktiivisempaan oppilaan rooliin ja osallisuuteen. Samaan aikaan viestit eriarvoisuuden kokemuksista uuden edessä herättävät huolta, semminkin jos kriisi vielä pitkittyy. Toki kannattaa huomioida, että eriarvoisuus maailmalla keskimäärin verrattuna Suomeen on täysin eri kokoluokkaa.

Suomessa varsinkin perusopetuksen osalta keskustelu näyttäytyy vahvemmin oppilaan hyvinvoinnin ja oppilaiden yksilöllisten tarpeiden näkökulmasta. Muutaman kuukauden etäopetusjakso nähdään ennen kaikkea riskinä niille oppilailla, jotka tarvitsevat enemmän tukea tai joiden kotiolot ovat jo ennen koronakriisiä olleet haastavat. Oppilaiden oman toiminnan ohjaamisen taidot ikäluokkansa sisällä vaihtelevat suuresti – digitaalinen ympäristö ei tätä välttämättä aina edesauta. Myös oppilaiden tasavartaiset mahdollisuudet ääneen ja osallisuuteen koetaan olevan uhattuina. Toisilla oppilailla on etäopetuksessakin vahva yhteys turvalliseen luokan yhteiseen kulttuuriin tervehdyksineen, yhteisine hauskoine vitseineen ja toimintamalleineen toisten jäädessä Wilma-viestien varaan. Toki edistymästä asiassa tapahtuu koko ajan – osittain julkisen keskustelun siivittämänä, osittain myös ensimmäisten viikkojen aikana parhaiksi koettujen käytänteiden jakamisen myötä –  missäpä muualla kuin etänä sosiaalisessa mediassa sekä webinaarien muodossa.