Liitutauluista Google Classroomiin – COVID-19 ja brasilialainen digiloikka

0E4A5044Huhtikuun alussa Brasilian presidentti Jair Bolsonaro allekirjoitti koronaepidemian vuoksi poikkeusluvan, jonka mukaan koulut ja yliopistot voivat vähentää opetuspäiviä, mutta tälle vuodelle määritellyn opetuksen minimituntimäärän on silti täytyttävä. Oppilaitoksilla on ollut vaihtoehtoina pidemmät koulupäivät ja lauantaiopetus loppuvuonna, lomista tinkiminen tai etäopetukseen siirtyminen. Poikkeustilan jatkuessa moni opinahjo on siirtynyt etäopetukseen, vaikka isolla osalla brasilialaisoppilaitoksista ei ennen epidemiaa ollut minkäänlaista kokemusta etäopiskelusta tai etäoppimisalustoista.

Perusopetuksen puolella yksityiset koulut ovat vallitsevassa tilanteessa olleet julkisia paremmassa asemassa. Maksullisiin yksityiskouluihin päätyy oppilaita, joiden perheissä on yleensä varaa nettiin ja digilaitteisiin. Julkisissa peruskouluissa etäoppimista ei useinkaan kyetä toteuttamaan interaktiivisilla alustoilla, joten tehtävät annetaan tulostettavassa muodossa. Yliopistoissa hajonta on suurempaa. Valtaosa Brasilian parhaista yliopistoista on julkisia, ja niihin hakeutuu opiskelijoita sekä yksityisistä että julkisista kouluista. Vaikka opiskelu on ilmaista, ovat apurahat monelle välttämätön keino turvata elanto opiskeluaikana.

Kuinka sitten järjestää opetus maassa, jossa 30 %:lla väestöstä ei ole kotona nettiä, saatikka mahdollisuutta hankkia etäopetuksen vaatimaa laitteistoa? Kuinka loikata pikana digiaikaan, jos etäopetus ei entuudestaan ole tuttua? Saadakseni kuvan koronan tuomista opetushaasteista, haastattelin kahta opetusalan ammattilaista: peruskoulun kielten ja kuvaamataidon opettaja Tuija Laaksonen de Oliveiraa EEIEF Padre Adolfo Kolping -koulusta Rondônian osavaltiosta sekä taloustieteen professori Héder de Oliveiraa Ouro Preton yliopistosta Minas Geraisin osavaltiosta. Molemmilla on vuosien kokemus opetustyöstä omissa oppilaitoksissaan.

Lue loppuun

Etäopetusta meillä ja maailmalla – oppilaan rooli ja koulun tehtävä

jaakkoskantsiCOVID-19 myötä yli 90 % (tilanne 17.4.2020) opetuksen piirissä olevista oppijoista maailmanlaajuisesti on joko etäopetuksessa tai muuten poikkeavien opetusjärjestelyjen alaisuudessa. Pakon edessä on siirrytty osin tuntemattomalle maaperälle. Maasta ja koulutusasteesta riippuen oppijan rooli etäopetuksessa vaihtelee suuresti. Samalla kun on kiireessä mietitty ratkaisuja etäopetuksen järjestämiseen kunkin maan ja koulutuksen järjestäjän resurssien puitteissa, on herätty pohtimaan oppilaitosten tehtävää yhteiskunnallisesti laajemminkin. Internet on täynnä meemejä, joissa vanhemmat odottavat koulujen avautumista päivä päivältä kiihkeämmin, myös oppilaat odottavat lähiopetuksen alkamista. Oppilaan osallisuus ja sosiaaliset suhteet, sekä huomioiduksi tulemisen tarve nousevat nyt esiin uudella tavalla. Muutaman viikon mittainen etäopetus onnistuu vielä perinteisellä, pääsääntöisesti yksisuuntaisella opetuksella. Etäopiskelujakson pidentyessä viestit oppilaiden kotoa niin meiltä kuin maailmalta kertovat tarpeesta aktiivisempaan oppilaan rooliin ja osallisuuteen. Samaan aikaan viestit eriarvoisuuden kokemuksista uuden edessä herättävät huolta, semminkin jos kriisi vielä pitkittyy. Toki kannattaa huomioida, että eriarvoisuus maailmalla keskimäärin verrattuna Suomeen on täysin eri kokoluokkaa.

Suomessa varsinkin perusopetuksen osalta keskustelu näyttäytyy vahvemmin oppilaan hyvinvoinnin ja oppilaiden yksilöllisten tarpeiden näkökulmasta. Muutaman kuukauden etäopetusjakso nähdään ennen kaikkea riskinä niille oppilailla, jotka tarvitsevat enemmän tukea tai joiden kotiolot ovat jo ennen koronakriisiä olleet haastavat. Oppilaiden oman toiminnan ohjaamisen taidot ikäluokkansa sisällä vaihtelevat suuresti – digitaalinen ympäristö ei tätä välttämättä aina edesauta. Myös oppilaiden tasavartaiset mahdollisuudet ääneen ja osallisuuteen koetaan olevan uhattuina. Toisilla oppilailla on etäopetuksessakin vahva yhteys turvalliseen luokan yhteiseen kulttuuriin tervehdyksineen, yhteisine hauskoine vitseineen ja toimintamalleineen toisten jäädessä Wilma-viestien varaan. Toki edistymästä asiassa tapahtuu koko ajan – osittain julkisen keskustelun siivittämänä, osittain myös ensimmäisten viikkojen aikana parhaiksi koettujen käytänteiden jakamisen myötä –  missäpä muualla kuin etänä sosiaalisessa mediassa sekä webinaarien muodossa. Lue loppuun

Venäjältä ratkaisu Suomen osaajapulaan?

sarierikssonVain parissa viikossa Team Finland Knowledge –työ (TFK) on kokenut mullistuksen, jollaista emme osanneet vielä alkuvuodesta ennustaa. Kuinka tukea ja vauhdittaa korkeakoulutuksen kansainvälisyyttä aikana, jolloin maiden rajat on vedetty kiinni, korkeakoulujen ovet laitettu säppiin ja ihmiset käpertyneet koteihinsa?

Vaikka lähitulevaisuuden haasteet ovat koronakriisin sävytteisiä, on väistämätöntä, että pian olemme ajassa, jolloin koronapandemia ei määrittele kaikkea sitä mitä teemme ja ajattelemme. On hyvä katsoa myös tulevaisuuteen.

Kansainvälisten osaajien liikkuvuudella on entistä suurempi merkitys Suomen hyvinvoinnille ja kilpailukyvylle myös koronakriisin jälkeen. Talent Boost –ohjelmalla tavoitellaan osaavan työvoiman rekrytoimista Suomeen sekä panostetaan yhä vahvemmin kansainvälisten opiskelijoiden ja tutkijoiden maahanmuuttoon ja Suomeen integroitumiseen.

Työvoiman, opiskelijoiden sekä osaajien houkutteluun itänaapurimme tarjoaa kiinnostavan, monipuolisen sekä sopivasti yllätyksellisen toimintaympäristön. Maaliskuun puolessa välissä opetus- ja kulttuuriministeriö järjesti pyöreän pöydän asiantuntijakeskustelun, jossa aiheena oli osaajien houkuttelu Venäjältä. Tähän blogi-kirjoitukseen kokoan ajatuksia ja näkökulmia Talent Boost –ohjelmasta sekä venäläisten osaajien ja työvoiman houkuttelusta Suomeen. Lue loppuun

Suomalaisten ja etelä-afrikkalaisten kiinnostus kohtaa, yhteistyön muodot hakusessa

iinasoiri


Afrikka kiinnostaa suomalaisia korkeakouluja ja koulutusvientitoimijoita. Tämä kävi ilmi maaliskuussa Helsingissä järjestetyssä Etelä-Afrikan ja Suomen koulutusalan yhteistyö- ja markkinaselvityksen (selvityksen tekijät Roseanna Avento ja Albertus Louw) julkistustilaisuudessa, jota seurasi paikan päällä sekä verkon välityksellä toista sataa alan toimijaa. Kysely- ja haastatteluaineistoon perustuvan selvityksen ajankohta oli haastava joulukuu, mutta molemmista maista vastauksia saatiin riittävä otos (Suomessa 65 kyselyvastausta, 14 haastattelua, Etelä-Afrikassa 21 ja 27), jotta vastauksia voidaan pitää varsin edustavina. Vastaukset olivat maakohtaisesti varsin yhteneväisiä, mutta suomalaisten ja eteläafrikkalaisten tulevaisuuden yhteistyötoiveissa löytyy myös erovaisuuksia.

Katsaus historiaan näyttää, että eniten yhteistyötä Suomen ja Etelä-Afrikan välillä on ollut akateemisessa tutkimuksessa ja yliopistojen välillä. Apartheidin purkamisesta v. 1994 lähtien maiden välillä on ollut yhteistyösopimuksia ml. Suomen Akatemian ja Etelä-Afrikan tiedeneuvoston yhteinen tutkimusrahoitus, sekä kehitysyhteistyörahoitteisia ohjelmia kuten North South South – verkosto-ohjelma ja korkeakoulujen institutionaalinen yhteistyöohjelma HEI-ICI. Nämä ovat mahdollistaneet yhteiset hankkeet, tutkija- ja opiskelijavaihdon sekä kapasiteetin vahvistamistyön. Näiden puitteissa on kertynyt paljon osaamista ja yhteistyöverkostoja, jotka nyt uhkaavat mennä hukkaan, mikäli uusia rahoitusmuotoja ei käytettävissä. Kansainvälisillä ranking-listoilla nykyisin varsin tasaväkisesti kilpailevat Etelä-Afrikan 26 ja Suomen 38 korkeakoulua soveltuvat jatkossa monenlaiseen yhteistyöhön, sillä yhteisiä mielenkiinnon aiheita on monia: ilmastotutkimus, digitaalisuus ja 4IR, kasvatustiede ja opettajankoulutus jne. Etelä-Afrikan parhaat yliopistot ovat haluttuja kansainvälisiä kumppaneita, joten suomalaisten pitää löytää ne molemmille erityisesti kiinnostavat alat ja tavat toimia – ehkä ottamalla mukaan kolmikantayhteistyöhön myös huonommin rankattuja, mutta lupaavia yliopistoja? Lue loppuun

Kohti korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten globaalia vastuuta Latinalaisessa Amerikassa

0E4A5049Törmäsin hiljattain twiittiin, jossa esitettiin mielenkiintoinen kysymys: motivoiko meitä enemmän johtava asema maana, korkeakouluna tai tutkimusryhmänä kuin todellisten muutosten ja kaikkia osapuolia hyödyttävien ratkaisujen aikaan saaminen? Kysymys herätti huomioni erityisesti siksi, että Team Finland Knowledge -tehtävää toteutetaan Yhteistyössä maailman parasta -strategian puitteissa. Onko toimintamme painopiste yhteistyössä vaiko maailman parhaimpien kärkisijojen saavuttamisessa?

Latinalaisamerikkalaisten korkeakoulujen ja tiedelaitosten näkökulmasta maailman kärkisijat eivät vaikuta kovin relevanteilta. Globaalien rankingien listoille yltävät vain muutamat alueen yliopistoista, eivätkä tulevaisuuden näkymät näillä mittareilla ole päätä huimaavat. Yksi ensisijainen tekijä on rahoituksen puutteellisuus ja tutkimuskapasiteetin niukkuus. Lisäksi, suurin osa julkaisuista tehdään ”väärällä” kielellä; esimerkiksi Scopuksen maailmanlaajuisesti huomioimista kaikkien tieteenalojen julkaisuista vain noin 1,5 % on espanjaksi. Lue loppuun

Tiede- ja koulutusasiantuntijana Intiassa: Mutkattomuutta ja makakeja

mikatirronen

”Normaalisti täytyy mennä eläintarhaan, että näkee tällaista”, toteaa kollegani Intian opetusministeriön työhuoneessaan heti tapaamisemme aluksi. Hän ei viittaa käytävillä ja portaikossa kuljeskelevaan sekalaiseen seurakuntaan, joka tuo itselleni mieleen jonkin aivan muun paikan kuin ministeriön – niin vapaata, runsasta ja kansanomaista liikehdintä ministeriön käytävillä on. Isäntäni viittoo ikkunaan, jonka ulkopuolelle viritetyssä verkossa riekkuu joukko äänekkäästi kinastelevia apinoita, makakeja. Meneillään on kiihkeä välienselvittely, ikkunan välittömässä läheisyydessä lienee jotakin puolustamisen arvoista.

Käy saman tien selväksi, että Ministry of Human Resources and Development kohtelee humaanisti paitsi ihmisiä myös eläimiä.

Intiassa eläimet – koirat, kissat, lehmät, apinat ja vuohet – ovat tervetulleita lähes kaikkialle, ne liikkuvat kansan keskuudessa tasavertaisina ja arvostettuina olentoina.
Yhtä suuren vaikutuksen vierailijaan tekee mutkattomuus ja avoimuus, jolla ministeriön korkea virkamies ottaa vieraat vastaan ja jakaa työhuoneensa. Poissa ovat saattajat, vastaanottokomiteat ja neuvotteluhuoneet, saatikka kukkapuskat ja valokuvaajat – täällä asiat hoidetaan asioina.

Idän jättiläiset eri poluilla
Kuusi vuotta Kiinassa suurlähetystön koulutus- ja tiedeneuvoksena on muuttanut pysyvästi tapaani katsoa maailmaa ja tehdä vertailevia arvioita maiden kulttuureista. Kestää aikansa tottua pois Kiinassa vallitsevasta spektaakkelin imperatiivista, siellä kun kaikessa on kyse suuruuden estetiikasta ja vaikutuksen tekemisestä. Mutta vaikutuksen voi tehdä monella tavalla. Intia vaikuttaa arkisuudellaan ja avoimuudellaan samoin kuin asioiden orgaanisella etenemisellä – asiat ikään kuin kasvavat ja maatuvat käsi kädessä. Kaikkialla on lämmintä, läsnäolevaa ja värikästä.  Neuvotteluista puuttuu jäyhä ja etukäteen kirjoitettu (ja sovittu) koreografia. Vuorovaikutus on luovaa ja jossain määrin arvaamatonta.  Liekö täällä siis helppo hoitaa asioita ja saada jotain aikaiseksi, vai onko kysymyksessä vain mutkattomuuden luoma harhakuva?

Lue loppuun

Lahden alueella toimiminen – mahdollisuuksia ja haasteita Arabiemiirikunnissa, Omanissa, Saudi-Arabiassa ja Qatarissa

jaakkoskantsiMahdollisesti pieneltä tuntuvat asiat voivat olla joskus viestinnällisesti hyvinkin merkityksellisiä. Kielikellon mukaan suomeksi viestittäessä pitäisi välttää ”Gulfin alueella” -tyyppiä viittauksia, mikä on aivan ymmärrettävää. Alueella toimiville taas, sijainnista riippuen, Persianlahti voi tuntua hankalalta, vaikka sitä Kotimaisten kielten keskus suositteleekin. Arabianlahden käyttö ei tunnu sen helpommalta Iranin yhteydessä, eikä se suomalaisillekaan ole välttämättä tuttu termi, vaikka monissa arabimaissa se onkin ainoa maantieteellinen termi, jota kyseisestä lahdesta käytetään. Samoissa arabimaissa Persiaan viittaamista karsastetaan. Viittauksella GCC-maat (Gulf Cooperation Council) viitataan Persianlahden arabimaihin. Tietoisuus siitä, että sanastoon liittyy jännitteitä, voi olla tärkeää jo käytäessä alustavia keskusteluja mahdollisten paikallisten yhteistyötahojen kanssa. Vaikka keskustelua yhteistyöstä ei useinkaan käydä suomeksi, on hyvä tiedostaa näitä suomalaisesta näkökulmasta vähemmän merkityksellisiä yksityiskohtia – haluammehan tehdä aina hyvän ensivaikutelman.

Toinen tärkeä viestinnällinen seikka on rivien välistä lukemisen taito – Suomessa saatetaan tyynesti todeta aika suoraan, ettei yhteistyölle tällä hetkellä nähdä mahdollisuuksia, pahoitellaan ja poistutaan. Useassa muussa maassa tällainen suorasanaisuus tulkitaan loukkaavaksi, näin on myös arabimaissa. Kielteisen vastauksen saaminen on todella vaikeaa. Oman toiminnan kehittämisen kannalta suoran palautteen – mahdollisen syyn yhteistyön kariutumiselle – saaminen olisi usein kullanarvoista. Tätä tietoa ei välttämättä saa kovinkaan helposti selville.

”Ei se meri ole, vaan valtameri”

Riadissa australialainen kollegani totesi tapaamisessamme: ”Emme koe suomalaisia uhkana – teidän paikan päälle tulo voisi entisestään auttaa koulutuspuolen yhteistyökuvioita kaikkien osalta, niin saudien kuin muidenkin, onhan maineenne niin kova. Muistakaa kuitenkin, että vaikka Saudi-Arabiassa mahdollisuudet ovat uusien Saudi Visio 2030 mukaisesti valtavat, on läsnäolo fyysisesti paikan päällä ainoa keino käynnistää mitään merkittävämpää. Ensimmäisenä vuonna tutustutaan puolin ja toisin, toisena hiotaan yhteistyökuvioita kuntoon paikallisen tahon kanssa ja vasta kolmantena vuotena voi odottaa konkreettisia tuloksia. Saudimarkkinat eivät ole meri – ne ovat valtameri!”

Aika harvalla koulutusalan yrityksellä tai koulutusinstituutilla Suomesta on mahdollisuutta resursoida useammaksi vuodeksi kiinteämpää läsnäoloa esimerkiksi Saudi-Arabiassa. Yleisesti ottaen halu olla läsnä kaikilla suurilla markkinoilla johtaa helposti siihen, että jo valmiiksi ohuet resurssit venytetään niin olemattomiksi, ettei tulosta välttämättä saada aikaiseksi oikein missään. Klusterinomainen monitoimijayhteistyö, josta on jo esimerkkejä suomalaistoimijoidenkin kesken, voisi mahdollistaa keskitetyn läsnäolon – mielellään niin, että saman Suomi-tiskin takaa löytyisi niin maakuvatyötä, informaatioita mahdollisille tuleville opiskelijoille, korkeakoulu- ja tutkimuskontaktointia kuin puhdasta liiketoiminnallista koulutustoimintaa. Jalansijan saaminen paikallisesti mahdollistaa toiminnan kasvun laajemminkin.

Usein tiede- ja korkeakouluyhteistyö edesauttaa myös kaupallista toimintaa. Myös tiedediplomatia voi auttaa suomalaisten toimijoiden pyrkimyksiä vakiinnuttaa alueella asemaansa – alueeni maissa kaikki liittyy jotain kautta kaikkeen ja positiivinen ja yhteistyölähtöinen lyhytkin vierailu alueella korkeakoulussa tai tiedeinstituutissa maailmanluokan tutkijan tai tutkijaryhmän toimesta voi merkittävästi edesauttaa yleistä toimintaa alueella. Osa muista alueella toimivista maista on tätä keinoa onnistuneesti hyödyntäneetkin.

Kahvikuppi kahvikupilta

Alueella mahdollisuuksia on paljon. Jokainen juotu kahvikuppi vie eteenpäin – liiallinen suoraviivaisuus saatetaan kokea vieraaksi. Riittävä ajan löytyminen henkilöihin tutustumiseen on aina hyväksi ja jos satut saaman kutsun kotiin, pyri aina vastaamaan kutsuun myönteisesti. Aikataulut elävät usein viimetinkaan saakka. Varaudu siis kokousten ja tapaamisten aikataulujen muuttumiseen useampaankin kerran.

Toive

Mikäli liikutte alueella tai teillä on käynnissä jo yhteistyökuvioita, tai sellaisia valmistellaan – pitäkää myös meitä asiasta ajan tasalla. Ainoastaan tällöin voimme tukea teitä pyrkimyksissänne parhaalla mahdollisella tavalla.

Jaakko Skantsi,  Team Finland Knowledge -erityisasiantuntija Abu Dhabissa (vastuualueena lahden alue)

 

Keskustelua opiskelijavalinnoista – Uruguayssa korkeakouluun kävellään sisään

0E4A5049

Uruguayssa vietettiin sunnuntaina mielenkiintoinen vaalipäivä. Kisa nykyisen hallituspuolueen ja suurimman oppositiopuolueen välillä oli tiukka ja toiselle kierrokselle lähdetään oppositiokoalition etulyöntiasemalla. Toisin kuin tällä puolella La Plata -jokea eli Argentiinassa, suuria mullistuksia ei ole näköpiirissä, vaikka valta vaihtuisikin. Uruguay on tunnetusti tasainen, konsensusorientoitunut, vahvan demokratian ja julkisten instituutioiden maa, jonka korruptiolukemat ovat minimaaliset Latinalaisen Amerikan mittapuussa.  Samanmielisyyttä presidenttiehdokkaiden kesken on esiintynyt erityisesti koulutuksen ja osaamisen kehittämisen tärkeyttä korostettaessa. On kuitenkin yksi korkeakoulukentän teema, joka voisi saada temperamenttisen käsittelyn osakseen, jos joku vielä uskaltaisi nostaa asian pöydälle – nimittäin korkeakouluopiskelijoiden valintaprosessit.

3,4 miljoonan asukkaan Uruguayssa julkisen sektorin tutkintoon johtava koulutustarjonta on maksutonta kaikilla tasoilla. Perinteisesti korkeakouluopintoihin mielivän on ollut siirryttävä pääkaupunki Montevideoon.  Viime vuosina korkea-asteen koulutustarjontaa on alettu levittämään maakuntiin yhdistäen koulutuksen saatavuutta alueiden kehittämiseen. Tälle vuosikymmenelle asti maksuton korkeakoulutus tarkoitti maan yhtä ja ainoata yliopistoa, Universidad de la Repúblicaa, tuttavallisemmin UdelaRia, jossa on nykyään kirjoilla reilut 130 000 opiskelijaa. Vuosittain uusia opiskelijoita tulee sisään noin 16 000 ja valmistuu noin 6000 (vuoden 2017 tietojen mukaan).

Uruguayn korkeakoulujärjestelmälle ominainen piirre on tasa-arvoperiaate, joka ei tunnista mahdollisuutta valikoida koulutukseen soveltuvia opiskelijoita. Perinteisesti kaikki lukiotodistuksen saaneet ovat tervetulleita niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla.  Tämä on johtanut julkisen yliopiston kansoittumiseen ja osittain resurssien niukkuuteen. Yksityisellä puolella taas lukukausimaksut toimivat portinvartijana.

Usein todettuna ongelmana on opiskelijoiden alhainen valmistumisprosentti. Sisään otetuista kuitenkin n. puolet suorittaa perustutkintonsa loppuun, vaikkakin jopa tuplaantuneen opiskeluajan puitteissa. Maan suurimman yliopiston (UdelaR) rehtori Rodrigo Arim ei pidä tilannetta hälyttävänä, koska viime vuosina valmistuneiden määrä on noussut paljon nopeammin kuin opinnot aloittavien määrä. Vapaana olevan penkin puuttuminen luentosalista on kuitenkin painava syy sille, miksi yksityinen tutkintokoulutustarjonta kiinnostaa entistä enemmän niitä uruguaylaisia opiskelijoita, joilla on varaa maksaa opinnoistaan. Yleisestä käytännöstä poiketen maan viisi vuotta sitten perustettu teknologinen korkeakoulu, Universidad Tecnológica de Uruguay (UTEC) valitsee opiskelijansa painottaen toisella asteella tehtyjä valintoja ja opintomenestystä. Sekä korkeakoulu että opiskelijat ovat olleet tyytyväisiä.

Muutama viikko sitten opposition presidenttiehdokas Luis Lacalle Pou uskaltautui kommentoimaan asiaa. Lacalle Pou kertoi puoltavansa valintamekanismien luomista, jos tulisi valituksi, varsinkin, jos tarjolla olisi myös etäopiskelumahdollisuuksia. Näillä hän tarkoitti samantyyppisiä opintoja, joita Suomessa voi suorittaa avoimessa yliopistossa. Lacalle Poun esiintuomalle ehdotukselle löytyy puoltajia, vaikka maan perinteinen korkeakoulukenttä jyrähtikin hänen kannanotostaan. Ehdotus liittyy laajempaan tarpeeseen tuoda koulutukseen mukaan osaamisperustaisuutta ja saada koko korkeakoulusektori aktiivisemmin mukaan maan kehittyvään innovaatiokenttään. On oletettavissa, että vaalien loppukirin aikaan epäsuosittu aihe jää taka-alalle mutta pulpahtanee jälleen pinnalle, kun arki koittaa.

Emilia Ahvenjärvi, korkeakoulu- ja tiedepolitiikan Team Finland Knowledge -erityisasiantuntija Buenos Airesissa (vastuualueena espanjankielinen Latinalainen Amerikka)

 

Venäjällä Suomi on koulutuksen kärkimaa

sarieriksson

Suomalaisten ja venäläisten välillä tapahtuu tiivistä kulttuuriyhteistyötä. Suomi on venäläisille tuttu ja tunnettu matkailumaa, jossa on mahdollista nauttia puhtaasta luonnosta ja korkealaatuisista tuotteista. Suomalaista koulutusta ja osaamista arvostetaan Venäjällä, jossa yli 63 prosentilla väestöstä on korkeakoulututkinto.

Venäjällä Suomeen ollaan suhtauduttu perinteisesti erittäin positiivisesti ja tämä kehitys näyttää voimistuneen viimeisten kahden vuoden aikana. Ulkoministeriön teettämän tutkimuksen mukaan peräti 71 prosenttia vastaajista ilmoitti suhtautuvansa Suomeen myönteisesti. Mitä enemmän vastaajilla on tietoa Suomesta, sen myönteisempää suhtautuminen on. Pietarissa jopa 95 prosenttia suhtautuu Suomeen myönteisesti. Erityisesti nuoret 18-24 –vuotiaat suhtautuvat Suomeen positiivisesti ja arvostavat Suomen korkeaa elintasoa, elämän laatua sekä koulutusta. Nuorille Suomi on mahdollinen ja mieluisa opiskelumaa. Suomeen saapuvista opiskelijoista venäläiset opiskelijat ovat jo vuosia olleet kolmen kärkimaan joukossa.

Suomalaisen koulutuksen laadukkuus ja erityispiirteet tunnistetaan myös kasvatusalan ammattilaisten keskuudessa. Lokakuun ensimmäisellä viikolla Pasi Sahlberg keräsi salin täyteen koulutusalan asiantuntijoita Moskovassa EdCrunch –konferenssissa. Yleisö kuunteli tarkasti Sahlbergin viestit tasa-arvon merkityksestä kouluissa, leikin tärkeydestä ja kilpailusta vapaasta opetuksesta.

Suomalaisen koulutuksen vahvuudet tunnistetaan Venäjällä myös isojen kaupunkien ulkopuolella. Tämän sain lämpimästi huomata kun osallistuin Komin tasavallan koulutusfoorumiin. Koulutusfoorumin avajaispäivänä järjestettiin pyöreän pöydän keskustelu opettajille sekä koulujen rehtoreille suomalaisesta koulusta. Näillä opettajilla on valtava kiinnostus kehittää omaa työtään sekä koulujaan. Myös opettajien ja koulujen tärkeys alueellisessa kehityksessä on tärkeää. Opintomenestys takaa nuorille mahdollisuuden opiskella parhaissa yliopistoissa ja antaa näin tulevaisuuden kuvia paikallisille nuorille. Opettajan työn kehittämisessä, koulutuksen suunnittelussa sekä oppimisympäristön uudelleen järjestämisessä meitä suomalaisia kuunnellaan ja arvostetaan.  Lue loppuun

Värikkäät verot opiskelijan nykypäivää Etelä-Afrikassa

iinasoiriHarmaa talous, punainen vaara, viherpesu – talouspoliittisessa keskustelussa käytetään usein kuvainnollista ja värikästä kieltä. Ei mikään ihme, että Afrikan sateenkaarivaltiossa eli nykypäivän Etelä-Afrikassa on otettu käyttöön termi musta vero (Black Tax). Käsite puhuttaa niin tutkijoita kuin kirjailijoitakin. Se viittaa siihen taloudelliseen vastuuseen, jonka monet aikaisemmin syrjittyihin ryhmiin (eli tummemman ihonvärin omaavat ns. mustat tai värilliset[1]) ja vuoden 1994 jälkeisessä yhteiskunnassa sosiaalisen nousun suorittaneet tai säännöllisessä palkkatyössä olevat eteläafrikkalaiset kantavat. Ilmiöllä on suora vaikutus myös eteläafrikkalaisten opiskelijoiden arkeen, ovathan he sukunsa tai jopa laajemman yhteisönsä tulevaisuuden turva.

Eteläafrikkalainen kirjailija Niq Mhlongo on julkaissut aiheesta esseekokoelman ’Black Tax Burden or Ubuntu?’. Siinä eteläafrikkalaiset kirjailijat ja dokumentaristit kertovat mustan veron kokemuksista sekä pohtivat käsitteen merkitystä. Ilmiöstä tekee ristiriitaisen se, että yhtäältä tämä (etelä)afrikkalaiseen kulttuuriin olennaisesti kuuluva sosiaalinen yhteenkuuluvuus ’ubuntu’ (suora käännös: ’minä olen koska sinä olet’) koetaan positiivisena ja afrikkalaisen yhteisön vahvuutena. Perhe, joka ydinperheen sijasta kattaa pikemminkin koko suvun tai jopa kyläyhteisön, jakaa taloudelliset voimavaransa ja pyrkii näin turvaamaan, että edes joku sen jäsen hankkii koulutusta ja ammatin sekä säännölliset tulot. Näin hän voi tulevaisuudessa auttaa niitä, jotka häneen ovat vähät varansa investoineet.

Lue loppuun