Ilkka Turunen, Washington: yhä ykkönen – miten Yhdysvaltojen korkeakoulut selvisivät Donald Trumpista, koronasta ja talouskriisistä?


OSA I Talous: Synkän vuoden kronikka 8.4.2021

Vuonna 2020 Yhdysvaltojen korkeakoulujen näkymät olivat synkkiä. Maan suurin korkeakoulujärjestö American Council on Education ilmoitti kesällä, että pandemia ja talouskriisi olivat aiheuttaneet korkeakoulujen rahoitukseen $120 miljardin vajeen, eivätkä Trumpin hallinnon apupaketit riitä korvaa-maan tulojen menetyksiä.

Ilkka Turunen työskentelee Team Finland Knowledge -verkoston korkeakoulu- ja tiedepolitiikan erityisasiantuntijana Suomen edustustossa Washington DCssä. Kirjoitus kuuluu hänen kolmen kirjoituksen sarjaansa, josta tämä on sarjan ensimmäinen.

Presidentti Donald Trumpin hyökkäykset tiedettä ja IVY-liigan yliopistoja vastaan vaurioittivat Yhdys-valtojen kuvaa maailman johtavana tiedemaana. Poliittiset ja ideologiset kamppailut, identiteettipolitiikka ja poliisiväkivallasta alkaneet yhteiskunnalliset liikkeet tekivät korkeakoulujen kampuksista levottomia opiskelu- ja työyhteisöjä. Julkisen rahoituksen supistuminen johti lukukausimaksujen korotuksiin ja korkeakoulutuksen saatavuuden heikkenemiseen. Luottamus korkeakouluihin oli alimmillaan molempien puolueiden ja puolueisiin sitoutumattomien keskuudessa. Pandemia paljasti sosiaalisten turvaverkkojen heikkoudet ja lisäsi koulutukseen kytkeytyvää taloudellista ja sosiaalista eriarvoisuutta. Maa jakautui yhä selvemmin korkeasti koulutettuihin liberaaleja arvoja ja asenteita kannattaviin demokraatteihin ja vähemmän koulutettuihin perinteisiä arvoja kannattaviin republikaaneihin.

Trumpin hallinnon maahanmuutto- ja viisumipolitiikka, siirtyminen etäopetukseen ja epävarmuus tulevaisuudesta vaikuttivat rajusti kansainvälisten opiskelijoiden liikkuvuuteen. Clearinghouse Research Centerin mukaan kansainvälisten opiskelijoiden määrä väheni Yhdysvalloissa 23 % keväällä 2020. Syöksy jatkui syksyllä 15 prosentin pudotuksella. Uusien kansainvälisten opiskelijoiden määrä väheni syksyllä 43 prosentilla.
Yhdysvaltojen korkeakoulujen kansainvälinen vetovoima oli alkanut heikentyä jo lukuvuonna 2015-16. Siitä lähtien on muistutettu, että kansainväliset opiskelijat tuovat lukukausimaksuina ja kulutusmenoina Yhdysvaltojen talouteen vuosittain yli $40 miljardin tulot ja puoli miljoonaa työpaikkaa.

Koronavirus, sen aiheuttama talouskriisi ja suurvaltakamppailu ovat muuttaneet korkeakouluopiskelijoiden rekrytointimarkkinoita. Kiina ja Yhdysvallat ovat markkinoiden tärkeimmät toimijat. Mitä tapahtuu Kiinassa ja Yhdysvalloissa ja niiden välisissä suhteissa, vaikuttaa kaikilla maailmassa.

Kiinalaisten opiskelijoiden määrä Yhdysvaloissa kasvoi 450 % vuosina 2006-2019, 67.700:sta 375.500:een. Syksyn 2021 opintoihin korkeakoulut saivat Kiinasta 22 % vähemmän hakemuksia kuin edellisenä lukuvuonna. Suurvaltakilpailu ja kansalaisten kovenevat asenteen kiinalaisia kohtaan näyttivät tyrehdyttävän kiinalasten opiskelijoiden virran Yhdysvaltoihin. Opiskelija- ja tutkijaliikkuvuuden ahkera tarkkailija Karin Fischer kysyi maaliskuussa 2021 The Chronicle of Higher Education-lehdessä, onko Yhdysvaltojen ja Kiinan romanssi ohi. Kiinalaisten opiskelijoiden määrän väheneminen huolestuttaa tutkimusyliopistoja ja teknologiateollisuutta. Yhdysvallat on tullut parissa vuosikymmenessä riippuvaiseksi kiinalaisista ja muista aasialaisista osaajista erityisesti niillä luonnontieteiden ja tekniikan aloilla, joita pidetään kilpailukyvyn ja kansallisen turvallisuuden kannalta keskeisinä. Tohtorin tutkintoja ajatellen Yhdysvaltojen ”omavaraisuusaste” on teknisissä tieteissä alle 45 %, tietojenkäsittelytieteissä ja matematiikassa alle 50 % ja lääke- ja biotieteissä noin 65 %. Tämä tarkoittaa, että noin puolet tohtorin tutkinnon suorittajista tulee ulkomailta. Yhdysvaloissa työskentelevistä siteeratuimmista tekoälyn tutkijoista vain 31 % on syntynyt Yhdysvalloissa. Kiinassa peruskoulutuksensa saaneista tekoälyn tutkijoista 56 % työskentelee Yhdysvaloissa ja vain 34 % Kiinassa.

Järjestelmien irtikytkeminen olisi hidas ja vaikea prosessi. STEM-aineiden suosio ei ole lisääntynyt yhdysvaltalaisten nuorten keskuudessa merkittävästi monista strategioista huolimatta. Omavarasuusasteen kohottaminen vie vuosia. Perusopetuksen päättävät 15-16 -vuotiaat nuoret ovat OECD:n PISA-tutkimuksen perusteella kouluvuosiksi muutettuna matematiikassa ja lukemisessa noin neljä vuotta kiinalaisia nuoria jäljessä. Toisen asteen opintonsa päättäviltä yhdysvaltalaisilta nuorilta 30 prosentilla puuttuvat korkeakouluopinnoissa tarvittavat matematiikan taidot ja 40 prosentilla tarvittava lukutaito.

Yhdysvaltojen aineelliset ja henkiset voimavarat ovat liikkeessä. Vuosia jatkunut keskustelu Piilaakson tulevaisuudesta kiihtyi. Oliko pandemia ratkaiseva sykäys, joka saa koulutetun väen muuttamaan joukkomitoin pakoon Kalifornian kallistuvaa asumista ja elämistä, veroja, maanjäristyksiä ja metsäpaloja? Financial Times kysyi viime kesänä, kuka enää lähtisi Pohjoismaista Yhdysvaltoihin muutoin kuin avustustyöntekijäksi.

On ajateltu, että veto-, pito- ja työntövoimat ovat muuttuneet Yhdysvalloille epäsuotuisiksi. Trumpin hallintokaudella puhuttu Yhdysvaltojen vetovoiman heikkenemisestä ja nähty sen avaavan mahdollisuuksia aktiivisille isoille ja pienille toimijoille.

Yhdysvaltojen tiedemaailman suuntautuminen ulospäin ja aktiivisempi ote kansainvälisessä yhteistyössä sekä investoinnit tutkimus- ja kehitystyöhön tarjoavat parhaille tutkijoille ja tutkimusryhmille uusia yhteistyömahdollisuuksia. Rekrytointimarkkinat muuttuvat, mutta Yhdysvallat ei luovu helposti johtoasemastaan. Ulkomaiset yrittäjät kohtaavat Yhdysvaltojen markkinoilla kovat kilpailijat: Yhdysvaltojen omat huippuyliopistot ja tutkimusintensiiviset yritykset. Korkeakouluikäisten (18-24 -vuotiaat) nuorten määrä kääntyy Yhdysvaloissa laskuun vuonna 2026. Korkean tuottavuuden työpaikat tarvitsevat osaajia. Yhdysvallat pitää aiempaa tarkemmin kiinni omasta väestään ja toimii aggressiivisesti kan-sainvälisillä osaajien rekrytointimarkkinoilla. Uudet rekrytointistrategiat ovat jo valmiina.

Amerikka on tullut takaisin
”Amerikka on tullut takaisin” on Bidenin hallinnon avainteesejä. Tieteessä ja teknologiassa takaisin tuleminen alkoi jo Trumpin kaudella. Puolueiden kesken syntyi laaja yksimielisyys siitä, että Yhdysvaltojen on panostettava merkittävästi enemmän julkisia varoja tieteeseen ja teknologiaan ja ryhdyttävä pitämään huoli omasta inhimillisestä pääomastaan. Verovaroin rahoitetun tutkimusomaisuuden suojelun lisäksi on kiinnitettävä huomiota omaisuuden kartuttamiseen. Samalla kirkastui ajatus, että Yhdysvaltojen on toimittava aktiivisesti kansainvälisillä foorumeilla ja huolehdittava pääsystä parhaisiin uuden tiedon ja osaamisen tuotannon keskuksiin. Yhdysvaltojen osuus maailman tieteen voimavaroista on supistunut 1960-luvun kahdesta kolmanneksesta vajaaseen neljännekseen ja tieteellisistä julkaisuista 80 prosentista 20 prosenttiin. Ilman yhteistyötä liittolaisten ja kumppaneiden kanssa Yhdysvalloilla ei ole muualla tuotettua tietoa ja osaamista, jota maa tarvitsee kilpailukyvyn, kansallisen turvallisuuden ja hyvinvoinnin ylläpitämiseen.

Kevään edetessä korkeakoulumaailman näkymät ovat muuttuneet valoisemmiksi. Luottoluokittajat, korkeakoulujen rehtorit, tutkijat ja tilastojen tekijät ovat yhtä mieltä siitä, että korkeakoulujen talous vakaantuu muutamassa vuodessa. Trumpin ja Bidenin elvytys- ja apupaketit ovat korvanneet pandemian kauden tulojen menetyksiä. Tutkimusrahoitus on kasvanut vakaasti. Talousvaikeuksissa olevat community colleget ja muut lyhyempiä tutkintoja antavat korkeakoulut odottavat toiveikkaasti Bidenin hallinnon lupaamia investointeja. Opintolainojen anteeksianto ja ensimmäisen syklin korkeakoulututkinnon maksuttomuus julkisissa korkeakouluissa parantaisi koulutuksen saatavuutta ja vetovoimaa oman maan kansalaisten keskuudessa. Presidentti Biden teki ensimmäisinä virkapäivinään päätöksiä, jotka helpottivat ulkomaisten opiskelijoiden, tutkijoiden ja asiantuntijoiden pääsyä Yhdysvaltoihin.

Ideologisen kritiikin kohteena olleet IVY-liigan yliopistot ovat säilyttäneet vetovoimansa. Monet parhaat yksityiset ja julkiset tutkimusyliopistot ovat saaneet syksyn ohjelmiinsa enemmän hakemuksia kuin koskaan aiemmin. Hakijoiden määrän lisääntyminen Intiasta, Brasilista, Pakistanista ja muista maista on korvannut hakijoiden vähenemisen Kiinasta. Pandemia ja talouskriisi eivät näy vaikuttaneen tutkijankoulutukseen osallistuvien kansainvälisten opiskelijoiden määrään.

Korkeakoulut ja rekrytointiorganisaatiot ovat uudistaneet toimintaansa. Kansainvälisen korkeakoulutuksen suunnannäyttäjänä usein toiminut American Council on Education julkaisi helmikuussa 2021 uuden kansainvälisyysstrategiansa. Siinä kehotetaan korkeakouluja luomaan opiskelijoihinsa elinikäinen side ottamalla vastuuta siitä, että opiskelijat pärjäävät valmistumisensa jälkeen urallaan ja työelämässä. Raportin avainkäsitteet ovat kestävyys, humanismi ja oikeudenmukaisuus. Vaikutusvaltainen International Coalition for Global Education and Exchange ottaa tuoreessa Valkoisessa kirjassaan tavoitteeksi Yhdysvalloissa opiskelevien, työskentelevien ja harjoittelevien kansainvälisten opiskelijoiden ja vaihtovierailijoiden määrä kaksinkertaistamisen vuoteen 2025 mennessä. Samaan aikaan on tarkoitus kaksinkertaistaa ulkomailla opiskelevien yhdysvaltalaisten määrä.

Epävarmuuden aika ei kuitenkaan ole ohi. Vielä ei voi julistaa korkeakouluja voittajiksi, mutta on kuitenkin riittävästi tilastoja, selvityksiä, suunnitelmia ja lakialoitteita, joiden perusteella voi esittää valistuneita arvauksia siitä, miten korkeakoulut selvisivät Trumpista, pandemiasta ja talouskriisistä.

Tarkastelen tässä kolmiosaisen kirjoitussarjan ensimmäisessä osassa Yhdysvaltojen korkeakoulujen talouden yleiskuvaa ja tutkimuksen rahoitusta. Toisen osan teemana on opiskelijoiden kansainvälinen liikkuvuus ja Yhdysvaltojen korkeakoulujen vetovoima. Kolmannessa osassa keskustelen Suomen ja Yhdysvaltojen korkeakoulu- ja tutkimusyhteistyön näkymistä.

Korkeakoulujen talouden näkymät
Kuva korkeakoulujen taloudellisesta tilanteesta ei ole vielä kirkas ja yksiselitteinen. Pohjois-Carolinan yliopiston (Chapel Hill) professori Paul N. Frigan näkemys korkeakoulujen taloudesta oli vielä helmikuussa 2021 melko synkkä. Hänen aineistossaan oli mukana 400 Yhdysvaltojen parhaimmistoon kuuluvaa yliopistoa ja 100 yleissivistävää opetusta antavaa korkeakoulua (liberal-arts college). Friga arvioi, että pandemiavuosi teki korkeakoulujen budjettiin 183 miljardin dollarin loven. Tulojen menetysten osuus oli $86 miljardia ja koronaan liittyvien menojen $24 miljardia. Friga arvioi osavaltiodien rahoituksen vähentyvän $74 miljardilla.

Lukukausimaksujen, omaisuustulojen ja liiketoiminnasta saatavien tulojen osuudet vaihtelevat korkeakouluittain ja alueittain. Sama koskee osavaltioiden rahoitusta. Suurimmat suhteelliset tulojen menetykset johtuivat kampuselämän kuihtumisesta (asunnot, ravintolat, urheilu). Lähes 80 % julkista korkeakouluista on kuitenkin pitänyt lukukausimaksunsa ennallaan. Joka neljäs yksityinen korkeakoulu oli vähentänyt lukukausimaksuja ja lähes yhtä moni lisännyt niitä tasapainottaakseen talouttaan.

Frigan päätyi laskelmissaan siihen, että korkeakouluilla on elvytys- ja tukipaketeista huolimatta lähi-vuosina $150 miljardin rahoitusvaje. Hän päätteli, että odotettavissa on rajuja sopeuttamistoimia.

Työministeriö kertoi helmikuun raportissaan, että korkeakoulut ovat irtisanoneet pandemian aikana 650.00 työntekijää. Työvoiman vähennys on tilastoidun historian suurin. Irtisanomiset kohdistuivat pääasiassa yksityisten korkeakoulujen pienipalkkaisimpiin työntekijöihin.
Frigan laatiessa selvitystään oli kuitenkin jo nähtävissä, että talouskriisistä huolimatta korkeakoulujen saamat lahjoitukset olivat lisääntyneet ja säätiövarallisuus oli kehittynyt myönteisesti.

Maaliskuun puolivälissä julkaistu Illinoisin valtionyliopiston ja osavaltion korkeakoulujen johtajien järjestön (SHEEO) perinteinen Grapevine-tutkimus on toistaiseksi tuorein ja laajin selvitys korkeakoulujen taloudellisesta tilanteesta. Selvityksen perusteella Trumpin ja Bidenin apu korkeakouluille ja opiskelijoille näyttää vakauttaneen taloutta. Grapevinen analyysi kattaa kuitenkin vain julkisen rahoituksen korkeakouluille ja opiskelijoille. Tuki jakautuu opiskelijoiden ja korkeakoulujen kesken tasan. Yksityisestä rahoituksesta ei ole vielä tuoreita tietoja.

Grapevine-selvityksen liittovaltion ja osavaltioiden yhteenlaskettu rahoitus kasvoi 0,3 prosenttia varainhoitovuonna 2020 edelliseen vuoteen verrattuna. Osavaltioiden välillä on suuria eroja. Washingtonin osavaltiossa julkinen rahoitus kasvoi 13,8 %, Ohiossa 12,3 % ja New Jerseyssä 11,4 %. Vermontissa kasvua edelliseen vuoteen verrattuna oli peräti 45,7 %, mutta kysymyksessä on kertalisäyksestä osavaltion julkisille korkeakouluille. Koko maata ajatellen korkeakoulujen ja korkeakouluopiskelijoiden saama julkinen rahoitus kasvoi niin demokraattien kuin republikaanienkin johtamissa osavaltioissa.

21 osavaltion julkinen kokonaisrahoitus kuitenkin väheni, rajuimmin Nevadassa (-17,8 %), Alaskassa (- 10,5 %) ja Kaliforniassa (- 7,5 %). Coloradossa osavaltion rahoitus väheni peräti 45,3 prosenttia, mutta liittovaltion rahoitus huomioon ottaen vähennystä edelliseen vuoteen on vain 3,8 prosenttia. Kaliforniassa on luvassa lisärahoitusta, mutta Nevadan ja Alaskan tilanne näyttää synkältä. Puolet korkeakouluopiskelijoista opiskelee seitsemässä ns. megavaltiossa Kaliforniassa, Illinoisissa, Floridassa, Georgiassa, Pohjois-Carolinassa, New Yorkissa ja Texasissa. Näiden osavaltioiden julkinen rahoitus väheni Grapevine-raportin mukaan 2,1 prosenttia.

Grapevinen luvut ovat vain suuntaa antavia. Käyttömenojen kasvusta ei ole kysymys. Joissakin osavaltioissa julkinen lisärahoitus näyttää kohdistuneen eläkerahastoihin.
Pitkään jatkunutta julkisen rahoituksen heikkenemistä elvytys- ja apupaketit eivät vielä korvaa. Vuon-na 2018 kaksi- ja nelivuotisia tutkintoja antavien julkisten korkeakoulujen inflaatiokorjattu rahoitus oli $ 6,6 miljardia vuoden 2008 talouskriisiä edeltävän tason alapuolella. Vuosina 2009-2018 julkinen ra-hoitus opiskelijaa kohti väheni 41 osavaltiossa, koko maassa keskimäärin 13 prosenttia. Alabamassa, Arizonassa, Louisianassa, Missisipissä, Oklahomassa ja Pennsylvaniassa opiskelijaa kohti laskettu rahoitus väheni yli 30 prosenttia. Samana ajanjaksona kaksi- ja nelivuotisia tutkintoja antavien korkeakoulujen lukukausimaksut nousivat keskimäärin 38 prosenttia. Alabamassa, Arizonassa, Coloradossa, Florida, Georgiassa, Havaijilla ja Kaliforniassa lukukausimaksut nousivat yli 60 prosenttia. Korkeakouluopintojen ja yliopistojen rahoituskriisi ei ole ohitse.

Korkeakoulujen johdon mielialat ja luottoluokittajien arviot ovat kuitenkin muuttuneet valoisammiksi. Parempiin vuosiin uskotaan. Kansainvälinen luottoluokittaja Moodyn on nostanut arvioitaan korkeakoulujen kyvystä selviytyä taloudellisista velvoitteistaan. Moody pitää tilannetta edelleen epävarmana, mutta katsoo, että Bidenin hallinnon avokätiset tukipaketit ja opiskelijoiden paluu kampuksille tuovat talouteen vakautta ja ennustettavuutta. Kampusten liiketoiminta elpyy ja työelämän rakennemuutoksen vuoksi koulutuskysyntä kasvaa. Moodyn arvioissa lukukausimaksuilla on suuri merkitys. Yksityisissä korkeakouluissa lukukausimaksujen ja liiketoiminnasta saatavien tulojen mediaani on lähes 75 prosenttia kaikista tuloista. Julkiset korkeakoulut puolestaan hyötyvät eniten Trumpin ja Bidenin elvytys- ja tukipaketeista. Niissä lukukausimaksujen ja liiketoimiuntatulojen osuus on keskimäärin alle 50 prosenttia.

Inside Higher Ed – lehti selvitti yksityisten ja julkisten yliopistojen rehtoreiden näkemyksiä pandemia-vuodesta selviytymisestä. Kahdeksan kymmenestä kyselyyn osallistuneesta 443 korkeakoulun rehtorista arvioi korkeakoulunsa talouden olevan kymmen vuoden aikana vakaa. Vuotta aikaisemmin – ennen koronaa! – tähän uskoi vain 57 prosenttia Inside Higher Edin haastattelemista rehtoreista. Rehtorit odottavat Bidenin hallinnon miljardien parantavan laajasti korkeakoulujen toimintaedellytyksiä. Kysyttäessä, millaisin toimin on vastattava mahdollisesti eteen tuleviin talousvaikeuksiin, rehtorit asettavat etusijalle uusien tulojen hankinnan, lahjoitukset ja poliittisiin päättäjiin vaikuttamisen. Enemmistö ei kannata kustannusten tai toimintojen leikkausta tai kampusmallin perinpohjaista uudistamista. Vankin luottamus tulevaisuuteen on julkisten ja yksityisten tutkimusyliopistojen rehtoreilla. Tälle luot-tamukselle on uskottavia perusteita Trumpin kaudella alkaneessa kehityksessä.

Korkeakoulujen tutkimusrahoitus on kasvussa
Ennen vuoden 2020 vaaleja akateemisen maailman ja Trumpin hallinnon välille oli syntynyt lähes täydellinen välirikko. Tiedemaailman järjestöt totesivat, että Trumpin kausi teki tieteelle korjaamatonta vahinkoa. Koko tiedeinstituutio kyseenalaistettiin. Bidenin hallinto otti tavoitteekseen luottamuksen palauttamisen tieteeseen ja tutkittuun tietoon perustuvaan päätöksentekoon.

Trumpin kauden myllerrykset peittivät alleen toisenlaisen kehityksen. Trumpin välinpitämättömyys tieteestä ja tutkimuksesta ja Kiinan haasteen ryhdistämän kongressin päättäväisyys pitivät tutkimuksen julkisen rahoituksen kasvu-uralla. Tutkimuksen rahoitus on Yhdysvalloissa seurannut melko tarkasti harkinnanvaraisten menojen kehitystä ylä- ja alamäkineen. Vuodesta 2016 lähtien tutkimus- ja kehitysmenojen kasvu on ollut keskimääräistä menokehitystä nopeampaa.

Kertomukseen laihoista tiedevuosista sopii huonosti myös se, että huippuyliopistot kohensivat asemiaan maailman ranking- listoilla. Globaali QS-ranking 2021 asetti maailman yliopistot paremmuusjärjestykseen 51 tieteealalla. Yhdysvaltojen yliopistot ovat kääntäneet muutamia vuosia jatkunen alamäen noususuuntaan. Yhdysvaltojen yliopistoja on kahta edellisvuotta enemmän kymmenen, kahdenkymmenen, viidenkymmen ja sadan parhaan yliopiston joukossa. Harvardin yliopistolla ja MIT:llä on 12 ykkössijaa QS:n vertailussa. Yhdysvaltojen tiedeyliopistojen voima näkyi myös tieteen vastauksessa koronakriisiin. Yhdysvaltalaiset tutkijat tuottivat 26 % kaikista koronavirukseen, sen ehkäisyyn, hoitoon, leviämiseen ja yhteiskunnallisiin vaikutuksiin kohdistuvasta tutkimuksesta. Yhdysvallat on kiistaton johtaja lääketieteessä (23 % maailman tieteellisistä julkaisuista) ja ilmaston muutoksen tutkimuk-sessa (15 %).

Trumpin kauden vuodet näyttävät tilastojen valossa Obaman vuosia paremmilta. OECD:n maaliskuun lopussa julkaisemien tietojen mukaan Yhdysvaltojen tutkimus- ja kehitysmenot nousivat vuonna 2019 ensimmäistä kertaa historiassa yli 3 prosenttiin (3,07 %) bruttokansantuotteesta. Kynnyksen ylitystä ei noteerattu julkisuudessa, vaikka kolmen prosentin ”tutkimusintensiteettistä” oli 2000-luvulla tullut kaikkialla maailmassa tiedepoliittista keskustelua ohjaava tavoite. Presidentti Obama otti tämän symbolisen luvun tavoitteekseen vuonna 2009 toteamalla, että se merkitsee ”Amerikan historian suurinta sitoutumista tieteeseen ja innovaatioihin”.

Yhdysvalloissa huolena on ollut erityisesti maan vajoaminen kansainvälisessä vertailussa keskikastiin. Nyt siihenkin tuli parannus, kun Yhdysvallat ohitti täpärästi Tanskan ja nousi vertailussa kymmenen tutkimusintensiivisimmän maan joukkoon. Israel (4.9 %) ja Korea (4,6 %) ovat omassa luokassaan, mutta Yhdysvaltojen edellä ovat myös Taiwan, Ruotsi, Japani, Australia, Sveitsi ja Saksa. Kaikissa kärkimaissa tutkimusintensiteettiä ovat kohentaneet yritysten lisääntyneet t&k-investoinnit.

Kiinan nousun vuoksi huomio on Yhdysvalloissa siirtynyt yhteenlasketuista julkisista ja yksityisistä tutkimusmenoista julkisiin tutkimus- ja kehitysinvestointeihin. Kunnianhimo on kasvanut. Ajatuspajojen ja puoleista riippumattomien työryhmien raporteissa ja kongressin käsittelyssä olevissa lakialoitteissa vertailukohteeksi on otettu Apollo-ohjelman huippuvuodet, jolloin julkiset t&k-menot olivat 1,9 % bruttokansantuotteesta. Nykyään ne ovat 0,7 prosenttia. Kuulentojen tason saavuttaminen merkitsisi vuoden 2020 hinnoin $270 miljardin lisäystä nykyisiin $150 miljardin julkisiin tutkimus- ja kehitysmenoihin.

National Science Foundationin tilastojen mukaan korkeakoulujen tutkimusmenot kasvoivat neljänä vuonna peräkkäin (2016-2019). Reaalisesti menot kasvoivat 13 %, liittovaltion menot 10 prosenttia ja muut korkeakoulujen tutkimusmenot 18 prosenttia. Vuonna 2019 korkeakoulujen kaikki tutkimusmenot kasvoivat 5,7 %, liittovaltion tutkimusrahoitus korkeakouluille lisääntyi 6,3 %.

Yhdysvalloissa on 4300 korkeakoulua, joista 130-140 luokitellaan erittäin tutkimusintensiiviseksi. Tämä on se joukko, jota on luonteva tarkastella, silloin kuin ajatellaan esimerkiksi Suomen ja Yhdysvaltojen yliopistojen yhteistyötä. Yhdysvaltojen korkeakoulujärjestelmässä työnjako ja erikoistuminen ovat pitkällä. Liittovaltion tutkimusvirastojen rahoitus kohdentuu pääasiassa muutamaan kymmeneen julkiseen ja yksityiseen tutkimusyliopistoon. Muut yli 4000 korkeakoulua huolehtivat koulutustehtävästä ja edistävät oman maantieteellisen alueensa elinkeinoelämän kehitystä. On silti huomattava, että lyhyitä tutkintoja antavilla julkisilla ja yksityisillä korkeakouluilla voi olla merkittävä täydentävä rooli huippu-yliopistojen johtamissa ekosysteemeissä.

19 yliopiston tutkimusmenot olivat vähintään miljardi dollaria. Kärjessä ovat Johns Hopkins ja University of Michigan (Ann Arbor). Kolmekymmentä kärkiyliopistoa sai 42 prosenttia kaikesta tutkimusrahoituksesta ($35,4 mrd.). Vuonna 2019 tässä kärkijoukossa oli 17 julkista yliopistoa, joiden yhteenlaskettu tutkimusrahoitus oli $19,5 miljardia ja 13 yksityistä yliopistoa, joiden yhteenlaskettu tutkimusrahoitus oli $15,9 miljardia. Lääketieteiden painoarvoa julkisessa rahoituksessa osoittaa, että 27 eniten tutkimukseen investoivassa yliopistossa on lääketieteellinen tiedekunta. Nämä 30 yliopistoa käyttivät tutkimus- ja kehitystoimintaan lähes yhtä paljon kuin Pohjoismaiden, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ranskan kaikki korkeakoulut yhteensä.

Onko Trumpin hallinnon politiikka, vastoin yleistä käsitystä, sittenkin ollut suosiollista tutkimukselle ja yliopistoille? Näin ei voida sanoa. Trumpin hallinto esitti joka vuosi tärkeimpien tutkimusvirastojen ja tutkimusta rahoittavien ministeriöiden budjetteihin kaksinumeroisia leikkauksia. Ne olisivat kohdistuneet juuri niihin tukivirastoihin, joiden piti panna toimeen tekoälystrategia ja panostaa kvanttilaskentaan, bioteknologiaan, esineiden internettiin, uuden sukupolven mobiiliteknologiaan ja muille strategisina pidetyille aloille. Kiinan uhasta huolestuneet kongressin demokraatit ja republikaanit muuttivat – teknologiateollisuuden ja akateemisen maailman tuella – Trumpin hallinnon budjetin miinukset plussiksi.

Vaikka hallinto puhui Kiinan uhasta ja strategisiin teknologioihin ja tieteenaloihin panostamisesta, Trump saattoi toimia välittämättä tiede- ja teknologiarahoituksesta, koska hänen äänestäjänsä tulivat muualta kuin akateemisesta maailmasta ja teknologiateollisuudesta. Valkoisen talon tiede- ja teknologiapolitiikan toimistolta puuttuivat tehokkaat ohjausvälineet, siinäkin tapauksessa, että vaikuttamishaluja olisi ollut. Välimatka tekoälyn ja muiden transformatiivisten teknologioiden merkityksen korostamisen ja niihin investoimisen välillä kasvoi kiusallisen pitkäksi. Elinkeinoelämä ja akateeminen maailma huolestuivat ja löysivät toisensa.

Trumpin kaudella Yhdysvaltoihin perustettiin seitsemän uutta tekoälyn tutkimuksen keskusta ja viisi kvanttilaskennan tutkimuskeskusta, mutta pääasiassa kohdentamalla voimavaroja uudelleen, ilman mittavaa lisärahoitusta. Tutkimusvirastot valitsivat prioriteetit ja valmistelivat rahoitussuunnitelmat itsenäisesti. Tutkimuksen kelvokas selviäminen Trumpin vuosista osoitti varakkaiden ja autonomisten yliopistojen merkityksen, hajautetun järjestelmän hyvät puolet ja tiedepolitiikassa vallitsevan hallituskaudet ylittävän jatkuvuuden. Kiinan kilpailun vuoksi järjestelmää halutaan uudistaa, mutta ei mihin hintaan hyvänsä.

Tutkimusinvestoinnit ovat kasvu-uralla, mitä seuraavaksi?
Tumpin kaudella puolueiden kesken syntyi yksimielisyys, että Yhdysvaltojen on lisättävä tuntuvasti tutkimus- ja kehitysinvestointeja – kriittisiin teknologioihin ja strategisille tieteenaloille jopa kymmen- tai monikymmenkertaisesti. Puolueet ovat olleet yksimielisiä myös rahoituksen painopisteistä ja siitä, että liittovaltion koordinaatioroolia tiede- ja teknologiapolitiikassa on vahvistettava. On liikuttu kohti kansallista innovaatiopolitiikkaa.

Poliittisessa keskustelussa muutoksen käänteentekevyyttä on korostettu sitomalla uudet aloitteet liittovaltion tiedepolitiikan perustamisasiakirjaan Vannevar Bushin Endless Frontier-raporttiin. Näin teki Donald Trumpin tieteellinen pääneuvonantaja Kevin Droegemeier, ja samasta tekstistä otti vauhtia presidentti Joe Biden nimittäessään Valkoisen talon tiedetiimin jäseniä.

Konkreettisen lainsäädäntötyön ja poliittisen keskustelun lähtökohtana on ollut senaatin nykyisen enemmistöjohtajan Chuck Schumerin ja hänen republikaanisen kollegansa Todd Yongin toukokuussa 2020 esittelemä Endless Frontier-lakialoite. Lailla nykyinen National Science Foundation (NSF) muutettaisiin National Science and Technology Foundationiksi, jolle osoitettaisiin viideksi vuodeksi $100 miljardin lisärahoitus ja sen lisäksi kauppaministeriölle $10 miljardia alueellisten teknologiakeskusten perustamiseen.

Bidenin hallintokaudella sekä demokraatit että republikaanit ovat korottaneet panoksia ja tehneet uusia tutkimuksen rahoitusta, hallintoa ja ohjausta koskevia ehdotuksia.
Esitellessään infrastruktuuriohjelmaansa Biden sanoi investoivansa liittovaltion tutkimus- ja kehitystoimintaan niin paljon, että saavutetaan Apollo-ohjelman aikainen taso. Hänen ehdotuksessaan se merkitsee $250 miljardin lisäinvestointeja t&k-toimintaan. Siitä $180 miljardia käytettäisiin ”tutkimus ja kehitystoimintaan ja tulevaisuuden teollisuuteen”. 70$ miljardia ohjattaisiin muihin tieteellisiin tarkoituksiin, muiden muassa pandemian tutkimukseen ja hallintaan ja uusien osaamiskeskusten luomiseen eri puolille maata.

Bidenin infrastruktuuriohjelmassa NSF:n budjetti kasvaisi $50 miljardiin. Kansallisten laboratorioiden ja yliopistojen tutkimusinfrastruktuureihin investoitaisiin $40 miljardia. Puolet tästä summasta käytettäisiin mustien perinteisten korkeakoulujen ja vähemmistöjen korkeakoulujen infrastruktuureihin ja laitteisiin. $15 miljardia on tarkoitus käyttää 200 uuden yrityshautomon luomiseen eri puolille maata.

Alueellisista keskuksista on jo olemassa demokraattisenaattoreiden Chris Coonsin ja Dick Durbinin Innovation Center Acceleration Act -aloite. Republikaanit puolestaan ehtivät tehdä paria päivää ennen Bidenin infrastruktuuriohjelman esittelyä oman aloitteensa, jossa luvattiin kaksinkertaistaa perustutkimuksen rahoitus 10 vuoden kuluessa.

Republikaanien ehdotus on uusi versio edellisellä istuntokaudella kongressin käsittelyyn tulleesta SALSTA-laista (Securing American Leadership in Science and Technology Act). Se ohjaisi uudet voimavarat neljälle tutkimusvirastolle (energiaministeriön tiedetoimisto, NSF, NIST ja NOAA). Niiden yhteenlaskettu rahoitus kasvaisi nykyisestä $17,6 miljardista $34,6 miljardiin, mikä on paljon, mutta vähemmän kuin Yhdysvaltojen suurimman julkisen tutkimusrahoittajan National Institutes of Healthin yli $40 miljardin vuosibudjetti.

Tulossa olevista haasteista kertoo se, että edustajainhuoneen tiede-, avaruus- ja teknologiapolitiikan valiokunnan demokraattinen puheenjohtaja Eddie Bernice Johnson (Texas) ja saman komitean johtava republikaani Frank Lucas (Oklahoma) tekivät samaan aikaan Bidenin ohjelman esittelyn kanssa oman National Science Foundation Act –nimisen lakialoitteen. Siinä ehdotetut resurssilisäykset ovat muita esillä olleita ehdotuksia vaatimattomammat. Laki lisäisi NSF:n rahoitusta nykyisestä $8,5 miljardista $18,3 miljardiin vuoteen 2026 mennessä. Lailla perustettaisiin NSF:iin uusi osasto Science and Engineering Solutions (SES). Se saisi käyttöönsä miljardin vuonna 2022. SES:n osuus NSF:n budjetista kasvaisi 5 miljardiin vuoteen 2026 mennessä.

Aloitteen tekijät sanovat suoraan, että he pelkäävät Chuck Schumerin suurisuuntaisen Endless Frontier Act-ehdotuksen (100 miljardia uudelle National Science and Technology Foundationille ja lisäksi 10 miljardia kauppaministeriölle) jättävän varjoonsa NSF:n perinteiset toiminnat. Siksi Bernice Johnson ja Lucas eivät ehdota NSF:n perusrakenteen muuttamista. SES olisi vain yksi uusi osasto seitsemän aiemmin perustetun osaston rinnalla.
Chuck Schumer on uudistamassa lakialoitettaan. Lehtitietojen mukaan uudessa versiossa on otettu huomioon akateemisen maailman ilmaisemia huolenaiheita. Schumerin uudessa aloitteessa teknolo-giaosasto olisi rakenteeltaan ja toimintatavoiltaan nylkyisen NSF:n kaltainen, ei siis uusi super-DARPA.

Keskustelu demokraattisen puolueen sisällä jatkuu. Biden kannattaa sekä NSF:n budjetin moninkertaistamista että uuden teknologiaosaston perustamista NSF:iin. Yksityiskohdat eivät ole vielä lainsäädäntöaloitteiden asteella. Ei vielä tiedetä, mitä tarkoittaa Bidenin lupaus $180 miljardin investoinneista ”tulevaisuuden teknologioihin”.

Puolueiden ehdotusten lisäksi pöydällä on ajatuspajojen ja työryhmien pitkään kypsyteltyjä ehdotuksia. Arvovaltainenvaltainen, puolueista riippumaton tekoälyn kansallisen turvallisuuskomissio (NSCAI, National Security Commission on Artificial Intelligence) on kuvaillut 750-sivuisessa loppuraportissaan seikkaperäisesti tekoälyn tutkimuksessa tarvittavia uusia rakenteita ja rahoitusvälineitä. Komissio ehdottaa itsenäisen kansallisen teknologiasäätiön perustamista ja tekoälyn tutkimuksen julkisen rahoituksen lisäämistä lähemmäksi biolääketieteen tutkimuksen rahoitustasoa nykyisestä miljardista $32 miljardiin. Tämä rahoitus kanavoitaisiin nykyisten tutkimusvirastojen ja rahoittajaorganisaatioiden kautta. Komissio on pohtinut nimensä mukaisesti tekoälyä kansallisen turvallisuuden kannalta, mutta loppuraportissa tehdään yliopistolaitosta, inhimillisiä voimavaroja, osaajakilpailua ja koko tutkimus ja innovaatiojärjestelmän halontaa ja ohjausta koskevia ehdotuksia.

Puolueiden kesken on saavutettu yhteisymmärrys vasta rahoituksen lisäämisen tarpeista. Keskustelu rahoituksen tasosta, liittovaltion ja muiden tutkimus- ja innovaatiojärjestelmän toimijoiden roolista, uusista rakenteista ja ohjausvälineistä vie aikaa, ja välivaalit ovat tulossa. Tiede- ja teknologiapolitiikan tutkijat ja akateemisen maailman edustajat ovat esitelleet näkemyksiään innovaatiopolitiikasta, jossa käytettäisiin sopivin painotuksin koko arsenaalia: sääntely, t&k-verokannustimet, tekijänoikeudet, investoinnit koulutukseen ja tutkimukseen, yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuudet, aktiivinen maahanmuuttopolitiikka, kilpailupolitiikka, työmarkkinapolitiikka ja niin edespäin.
Hyppäys nykytilanteesta laaja-alaiseen kansalliseen innovaatiopolitiikkaan voi olla ideologisesti liian pitkä. Euroopan Unionin mallinen ratkaisukeskeinen (mission-oriented) tiede- ja teknologiapolitiikka ei kuuluu yhdysvaltalaisiin ajatustottumuksiin kummassakaan pääpuolueessa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s