Mahdollisia maailmoja – Ilkka Turusen ajatuksia Yhdysvaltojen vaaleista

Saul Bellow arvioi kylmän sodan päätyttyä omia poliittisia kiemuroitaan. Hän sanoi tuleensa siihen johtopäätökseen, että kaikki mitä voidaan kuvitella, toteutuu vääjäämättä vähintään kerran, ja kaikki mitä ihmiskunta kykenee tekemään, näyttää olevan pakko tehdä. Klassikkonsa lukenut Bellow on lainannut ajatuksen antiikin filosofisista modaaliteorioista, joissa oletettiin yleisesti, että kaikki mahdolliset tapaus- ja oliotyypit toteutuvat joskus.

Se on täytetty. Ei toista kertaa, on Bidenin vuoro, ajattelee Yhdysvaltojen akateeminen maailma.

Joe Bidenin vakaan gallupjohdon rohkaisemana korkeakoulu- ja tiedelehdet ovat todenneet suorasukaisesti, että Donald Trumpin kausi on aiheuttanut tieteelle ja korkeakoulumaailmalle vahinkoa, joista toipuminen kestää vuosikymmeniä.

On poikkeuksellista, että Naturen, Sciencen ja Scientific Americanin kaltaiset tiedelehdet ja Yhdysvaltojen isot tiedejärjestöt ottavat kantaa presidenttiehdokkaisiin. Jos Naturen oman lukijakunnan keskuudessa tekemä kysely heijastaa edes likimääräisesti akateemisen maailman näkemyksiä, puolen valinta ei kuitenkaan näytä kovin rohkealta mielenilmaukselta. Lähes yhdeksästä sadasta kyselyyn vastanneesta 86 % kannattaa Bidenia, 8 % Trumpia ja 6 % ”jotain muuta”. Luen poliittisen viestin niin, että Valkoisen taloon halutaan uusi isäntä, jotta akateemisessa maailmassa olisi vähemmän puoluepolitiikkaa.

Korkeakoulu- ja tiedemaailma on kritisoinut Trumpin hallinnon pandemian hoitoa, Pariisin ilmastosopimuksesta ja kansainvälisistä organisaatioista irtisanoutumista, Obaman kaudella säädetyn kasvihuonepäästäjä vähentävän lainsäädännön purkamista, tieteelle epäsuopeita budjettiesityksiä, kulttuurisodan lietsomisesta kampuksilla, suhteiden katkomisesta liittolaisiin sekä opiskelijoiden, tutkijoiden ja asiantuntijoiden liikkumista vaikeuttavaa maahanmuuttopolitiikkaa. Nämä huolenaiheet eivät ehkä yksistään olisi riittäneet näyttävään Bidenin puolelle asettumiseen. 

Painavin syy sitoutumattomuudesta luopumiseen on tiedeinstituution puolustaminen. Trump on hyökännyt keskeisiä yhteiskunnan instituutioita kuten mediaa, tiedettä, oikeuslaitosta ja vaalijärjestelmää vastaan. Akateeminen maailman katsannossa raskauttavaa on, että Trump on järjestelmällisesti murentanut luottamusta tutkittuun tietoon ja asiantuntemukseen. Korkeakoulujen tehtävä totuuden ja viisauden vaalijoina on kyseenalaistettu. Julkilausumissa ja kannanotoissa on siteerattu The New England Journal of Medicinen huomatusta: ”Järkevät ihmiset ovat varmasti eri mieltä ehdokkaiden monista poliittisista kannoista. Mutta totuus ei ole liberaali eikä konservatiivinen.”

Tämän itsestäänselvyyden lukeminen merkittävästä tiedelehdestä on pakottanut tarkentamaan omaa politiikkakäsitystä. Suomessa aloittelevat poliitikot usein paheksuvat politiikkaa. He haluavat haluavat vain panna maan asiat kuntoon. Yhteisistä asioistahan on kysymys. Uskoin ennen valtio-oppineen Kari Palosen teoriaan ja valtioneuvos Johannes Virolaisen ja muiden alan taitureiden käytäntöön. Demokratioissa poliitikon tehtävä on nimenomaan politisoida asiat, jotta syntyy vaihtoehtoja. Politiikka ei ole pelkää toimeenpanoa ja insinöörintyötä. Yhdysvaloissa ajattelee toisin. Kaikkea ei pidä puoluepolitisoida.  Maskin pitäminen ja turvaväli voivat olla poliittinen kannanotto. Kun on kysymys terveydestä, tieteelle olisi kuitenkin luonteva antaa sille kuuluva auktoriteetti. On instituutioita, joita on hyvä pitää riittävän erillään politiikasta.

Aatekonservatiiveiksi kuvattavissa olevat Trumpin kriitikot, suomalaisittain ”sivistysporvarit”, muistuttavat siitä, että instituutiot luovat sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Ne antavat ajattelullemme, toiminnallemme ja ihanteillemme puitteet. Muovaamalla meitä instituutiot ylläpitävät ja uudistavat sivistystä. Kun konservatiivit puhuvat vahvoista instituutioista, he korostavat, että eivät tarkoita laajaa liittovaltiota. Koronakriisin hoito eri puolilla maailmaa on osoittanut, että kokoa tärkeämpää on laatu: osaaminen ja yhteistyö. Siitä ovat hyvänä esimerkkeinä Pohjoismaat.

Kun yhteiskuntatieteilijät ja skribentit kilvan miettivät, mitä amerikkalaisen unelman toteuttaminen –  Tanskaksi tuleminen! –  voisi tarkoittaa, he tähdentävät hyvän hallinnon, itsenäisen ja asiantuntevan virkakunnan, luottamuksen kulttuurin, koulutuksen, tieteen ja näyttöön perustuvan politiikan merkitystä.

Korkeakoululehdissä on kirjoitettu Trumpin kaudella vauhdittuneesta ”ikealisaatioista”. Samalla tavoin kuin kuka tahansa on pätevä kokoamaan Ikean huonekalun, jokainen meistä kykenee omaksumaan ilman koulutusta tiedot ja taidot, joilla ratkaistaan monimutkaisimmatkin ongelmat. Trumpin hallinto on halunnut luopua julkisessa hallinnossa tutkintoihin perustuvasta akateemisesta painolastista ja antaa tilaa työelämässä ja muualla yhteiskunnassa hankituille käytännön taidoille ja tiedoille. Samalla on haluttu huolehtia siitä, että ulkomaiset osaajat eivät vie työpaikkoja vähän kouluteltuilta oman maan kansalaisilta.

Mikä Biden kaudella muuttuisi akateemisessa maailmassa?

Joe Bidenillä on käytössään valta ja välineitä, joilla hän voi peruuttaa Trumpin kaudella tehdyt tieteelle vahingolliset päätökset ja muuttaa politiikan suunta. Paljon riippuu kuitenkin siitä, kumpi puolue hallitsee senaattia, millainen ideologia ohjaa korkeinta oikeutta ja tuomioistuinlaitosta ja myös tutkimuksen edistymisestä, siitä milloin saadaan turvallinen koronarokote.

Amy Coney Barrettin nimittämisen jälkeen konservatiivit hallitsevat 6-3 enemmistöllä korkeinta oikeuttaa yhden sukupolven ajan. Sulkuja radiaaleille muutoksille on jo olemassa. Asiantuntijat ovat puhuneet kahden vuoden aikaikkunasta, koska presidentin puolue usein häviää välivaalit. Jos Biden käyttää voimallisesti toimeenpanovaltaansa, hän saa vastaansa konservatiivisen korkeimman oikeuden.

Joe Bidenin avustajat ovat todenneet, että ilmastonmuutos on yksi neljästä kriisistä, jotka Biden on asettanut asialistansa ensisijaisiksi aiheiksi. Kolme muuta kriisiä ovat pandemia, talouden romahdus ja etnisten ryhmien (Yhdysvaloissa: rotujen) välinen eriarvoisuus.

Politiikan tarkkailijat korostavat, että Bidenin ilmastopoliittinen ohjelma on radikaalimpi kuin kenenkään aiemman presidenttiehdokkaan. Biden on luvannut, että Yhdysvallat liittyy takaisin Pariisin ilmastosopimukseen hänen ensimmäisenä virkapäivänään. Tähän hänen valtaoikeutensa riittävät. Biden palauttasi nykyhallinnon peruuttamat kasvihuonepäästöjä vähentävät säädökset ja tekisi mittavia investointeja puhtaan energian tutkimukseen ja vähähiilisiin infrastruktuureihin. Suurien ilmastoinvestointien läpivieminen edellyttäisi kuitenkin sitä, että niiden takana on vähintään 60 sadasta senaattorista. Näin ison vaalivoiton saaminen on madollista, mutta kiven takana.

Muun kunnianhimoisen ilmasto- ja ympäristöpolitiikan toteuttaminen on vaikeampaa. Hiilineutraalisuuden saavuttaminen vuoteen 2050 mennessä ja suunnitellut USD 1,7 biljoonan (= 1,7 tuhatta miljardia) investoinnit puhtaaseen energiaan edellyttävät enemmistöä senaatissa ja edustajanhuoneessa.

Valkoinen talo ryhtyisi ensi töikseen parantamaan suhteitaan Yhdysvaltojen sairauksien valvonnasta ja ehkäisystä vastaavan viranomaiseen (CDC) ja elintarvike- ja lääkevirastoon (USFDA). Luottamuksen palauttaminen ei kuitenkaan tapahdu hetkessä ja uusien johtajien nimittäminen kestää senaatissa kuukausia. Turvaverkkojen vahvistaminen ja pandemioiden torjuntaan ja hallintaan kykenevän järjestelmän luominen tarvitsee molempien puolueiden tuen.

Bidenin hallinto toisi Yhdysvallat uudelleen mukaan monenkeskiseen kansainväliseen yhteistyöhön. Molemmissa puolueissa, akateemisessa yhteisössä ja yritysmaailmassa tiedetään Yhdysvaltojen riippuvuus ulkomaista osaajista erityisesti strategisilla tieteen ja teknologian alueilla. Uuden hallinnon olisi ratkaistava, miten kovenevan suurvaltakilpailun kaudella sovitetaan yhteen kansallinen turvallisuus, taloudelliset intressit ja tutkimuksen vapaus. Tasapainoisen mallin etsintä helpottuisi, koska uuden hallinnon ja akateemisen maailman välillä ei enää olisi samanlaista jännitettä kuin Trumpin kaudella.

Ulkopolitiikassa Biden kuuluu puolueensa kovan linjan kannattajiin.  Biden on tuominnut Kiinan uiguureihin ja muihin uskonnollisiin vähemmistöihin kohdistuneet ihmisoikeusloukkaukset. Kiina-politiikkaan ei olsi tulossa lievennystä. Julkiseen tutkimusrahoitukseen liittyvien väärinkäytösten selvittäminen jatkuisi. Bidenin hallinto koettaisi kuitenkin säilyttää Yhdysvaltojen vetovoiman ja huolehtisi siitä, että yliopistoissa, yrityksissä ja laboratorioissa työskentelevät ulkomaiset tutkijat pysyvät maassa.

Trumpin kauden maahanmuutto- ja viisumipolitiikasta ja eristäytymisestä toipuminen vie yhtä presidenttikautta kauemmin. Yleisesti arvioidaan, että vahinko Yhdysvaltojen maakuvalle, vetovoimalle ja tutkimusilmapiirille on jo tapahtunut. Epäiltyjen väärinkäytösten tutkinnat ovat johtaneet kaikkia kiinalaisia ja kiinalaistaustaisia syyllistäviin asenteisiin.

Tiede- ja teknologiapolitiikassa on vanhastaan ollut paljon jatkuvuutta. Bidenin kaudella se koskisi Kiina-politiikan lisäksi tärkeimpiä tutkimuksen panopisteitä. Tekoäly, kvanttilaskenta ja uudet teolliset teknologiat olisivat edelleen kärkiaiheita. Biden nostaisi agendalle aiempaa vahvemmin syöpätutkimuksen ja koko kansan terveydentilan kohentamiseen tähtäävän lääketieteellisen ja biolääketieteellisen tutkimuksen.

Presidentti Trump halusi lähettää ihmisen kuuhun vuoteen 2024. Tiedelehdissä on katsottu, että tavoitevuosi ehkä poistuisi, mutta avaruustutkimus säilyisi agendalla. Kuumatkan lisäksi tavoiteltaisiin ihmisen matkaa Marsiin.

Tutkimuksen julkisen rahoituksen odotetaan kasvavan lähivuosina, koska asialla on kongressissa molempien puolueiden kannatus. Liittovaltion suurimman tutkimusrahoittajan NIH:n (National Institutes of Health) tutkimusmenot kasvoivat viiden viimeksi kuluneen vuoden aikana reaalisesti 39 %, vaikka Trumpin hallinto on esittänyt budjettiin vuosittain kaksinumeroisia leikkauksia. National Science Foundationin rahoitus kasvoi 2018-20 yhteensä 18 prosentilla, mikä on kaksi kertaa enemmän kuin kasvu Obaman kaudella. Trumpin hallinnon leikkausehdotukset olivat yli 10 % vuositasolla. Kongressin päättämälle tutkimus- ja kehitysmenojen kasvulle yksinkertainen selitys: Kiina.

Bidenin hallinnon haasteena olisi vaikea taloustilanne. Tutkimuksen lisäksi koulutus tarvitsee lisävoimavaroja. Korkeakoulumaailman suurin järjestö American Council on Education arvioi, että koronakriisi on aiheuttanut korkeakoulujen budjetteihin USD 120 miljardin rahoitusvajeen, joka pitäisi korjata uudessa apu- ja elvytyspaketissa.

Biden on tutkimusinvestointien lisäksi luvannut toteuttaa kaksivuotisten korkeakoulututkintojen maksuttomuuden, 4-vuotisten tutkintojen maksuttomuuden sosiaalisin perustein, lisätä opintotukea ja antaa anteeksi opintolainoja. Näiden uudistusten kustannusarvioit vaihtelevat. Joka tapauksessa seuraavan vuosikymmen aikana tarvitaan yhteensä biljoonaluokan investoinnit. Siihen nähden puheena ollut tutkimusinvestointien mittaluokka, USD 100 – USD 300 miljardia on vain murto-osa uudesta rahoitustarpeesta.

Paljon riippuu myös siitä, millaisia avustajia uusi hallinto valitsee, koska Biden ja Harris eivät ole aiemmin profiloituneet tiede- ja teknologiapolitiikassa. Presidentin tärkeimmät avustajat tiede- ja teknologiapolitiikassa ovat Valkoisen talon tiede- ja teknologiapolitiikan toimiston OSTP:n johtaja ja varajohtaja sekä tutkimusvirastojen johtajat. Isojen tutkimusvirastojen johtajat ovat saaneet akateemiselta maailmalta hyvää palautetta Trumpin kaudellakin. Lisääntyneet tutkimusinvestoinnit lasketaan osaksi myös heidän taitavan toimintansa ansioksi. Ovat osanneet pysyä riittävän etäällä päiväpoliittisista myrskyistä. Se ei on astetta vaikeampaa Valkoisessa talossa.

Tsaarin varjossa

Valkoisen talon tiede- ja teknologiapolitiikan toimisto OSTP oli 18 kuukautta ilman vakinaista johtajaa. Sinä aikana ohjat otti käsiinsä Michael Kratsios, joka oli ansioitunut Trumpin vaalikampanjan varainkerääjänä ja omaleimaisen sijoittaja-yrittäjän Peter Thielin läheisenä avustajana. Tuolloin 30-vuotias Kratsios tuli v. 2017 OSTP:hen teknologiapoliittiseksi neuvonantajaksi ilman minkäänlaista taustaa tieteestä tai teknologista. Jälkihelleeneistä ajattelua opinnäytteen verran tutkinut yhteiskuntatieteen maisteri oli kuitenkin oppivainen ja kuunteleva. Hän saavutti pian tiedemaailman ja elinkeinoelämän luottamuksen.

Michael Kratsios keskittyi edistämään tekoälyn ja kvantti-informatiikan tutkimusta sekä uuden sukupolven mobiiliviestintää (5G) ja muita kriittisinä pidettyjä teknologioita. Taitavaa esiintyjää ja verkostoitujaa alettiin kutsua teknologiatsaariksi. Vuonna 2019 Kratsios nimitettiin OSTP:n varajohtajaksi, valkoisen talon teknologiseksi pääneuvonantajaksi. Tänä kesänä kerrottiin, että Kratsios siirtyy vuoden vaihteessa Pentagoniin tutkimus- ja teknologiajohtajaksi.

Ilmastotieteilijä Kevin Drogemeierin nimittäminen OSTP:n johtajaksi ja Trumpin epäviralliseksi tieteelliseksi pääneuvonantajaksi kaksi vuotta sitten herätti tiedemaailmassa helpotuksen tunteen. Hän oli aiemmin toiminut 12 vuotta NSF:a ohjaavan National Science Bordin jäsenenä George W.Bushin ja Barak Obaman presidenttikausilla. Omia miehiä ja hyvä joukkuepelaaja. Odotettiin vähintäänkin pieniä voittoja ja Trumpin tiedevastaisuuden patoamista.

Arviot Droegemeirin onnistumisesta tehtävässään ovat olleet julmia: sujuva käytös, leveä hymy ja vankka kädenpuristus. Yritys kiitettävä A, tulos heikko F. On sanottu, että Droegemeier on antanut onnelliset kasvot tiedeyhteisölle, jolla ei ole ollut mitään aihetta onnellisuuteen.

Droegemeierin suuri ajatus oli tutkimusympäristökomitea (JCORE). Sen tarkoitus oli koota yhteen tutkijat, hallinnon edustajat ja yritysmaailman keskustelemaan ja ratkomaan yhdessä järjestelmätason kysymyksiä. Kunnianhimoinen tavoite oli edistää amerikkalaisia arvoja ja vahvistaa Yhdysvaltojen asemaa johtavana tiede- ja teknologiamaana. JCORE järjesti huippukokouksia ja valisti tiedemaailmaa Kiinan uhasta. Sen alakomiteoiden työ hyytyi kuitenkin nopeasti. Hallinto ja kovempia otteita Yhdysvaltojen tutkimusomaisuuden suojelussa vaatineet kongressin republikaanit ja demokraatit kyllästyivät odottamaan JCORE:n lupaamaa esitystä tieteen integriteetistä ja kansallisesta turvallisuudesta. Vahvempaa tiede- ja teknologiapolitiikan koordinaatiota toivoneet kongressiedustajat käänsivät katseensa valkoisen talon budjettikomiteaan. OSTP:n tiedepuoli ajautui sivuraiteelle.

Droegemeirin katsotaan jääneen teknologiatsaarin varjoon. Hän epäonnistumisikseen lasketaan kaoottinen koronavirukseen vastaaminen, Pariisin ilmastosopimuksesta irtaantuminen, maahanmuuttopolitiikka ja Trumpin hallinnon yritykset leikata tutkimus- ja kehitysmenoja. Akateeminen maailma on ihmetellyt, miten ilmastotutkija on voinut sallia politiikan, joka kieltää ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutokseen.

Pienessä maassa tottuu systeemiseen lähestymistapaan. Ajattelee odotushorisonttia kokemuksen ja mahdollisuuksien näkökulmasta. Kun arvioitavana ovat tutut yhteistyökumppanit, tekee mieli korjata tiedelehtien arvioita – kahden vuoden kokemuksen antamalla itsevarmuudella.

Monien yhteisten tutkimusintressien ja aktiivisen yhteydenpidon vuoksi Suomen yhteistyö nykyhallinnon tiede- ja teknologiapolitiikasta vastaavien henkilöiden ja virastojen kanssa on sujunut hyvin. Se rohkaisee tekemään korkeakoulu- ja tiedemaailmalle Carlos Lozadan oivaltavan kirjan What Were we Thinging. A. Brief Intellectual History of the Trump era (Simon&Schuster 2020) peruskysymyksen: Mitä oikein odotitte?

Michael Kratsioksen ansioksi on katsottu, että hallinto on luvannut kaksinkertaistaa liittovaltion panostukset tekoälyyn ja kvanttilaskentaan. Ensimmäisessä vaiheessa toteutetaan noin yhden miljardin investoinnit, jotka kohdennetaan National Science Foundationin ja energiaministeriön tiedetoimiston kautta yliopistoille ja tutkimuslaboratorioille.

OSTP:llä ei ole käytössään omia rahoitus- ja ohjausvälineitä. Siksi Kratsioksen voitto on oikeastaan kongressin voitto. Luvatulla rahoituksella pannaan toimeen Obaman kauden loppuvaiheessa valmistunutta tekoälyn tiekarttaa ja hankkeita, joilla on laaja tuki molemmissa pääpuolueissa ja elinkeinoelämässä. Investoinnin hohto himmenee, kun ottaa huomioon, että hallinto on samaan aikaan ehdottanut merkittäviä leikkauksia niiden virastojen budjettiin, joiden pitää toteuttaa kvanttilaskennan ja tekoälyn uudet hankkeet. Jos kongressi ei taas kävele hallinnon leikkaussuunnitelmien yli ja lisää rahoitusta, on tutkimusvirastojen taitavuutta, että kohdentamalla voimavaroja uudelleen saadaan kokoon tämän suuruiset investoinnit.

Tieteellisen pääneuvonantajan Kevin Droegemeierin tilanne on ollut hankalampi. Hän on yrittänyt pitää tiedeyhteisön, jos ei ohjaajan paikalla niin kuitenkin vähintäänkin mukana päätöksenteossa, jota ovat määrittäneet geopoliittiset intressit ja suurvaltakamppailu. Siksi monimutkainen JCORE-rakennelma vaikutti minusta hyvältä idealta. Ajattelin, että amebamainen JCORE puskuroi ylilyönnit ja pitää tutkimus- ja innovaatiojärjestelmän toimijat saman pöydän ääressä. Yritys jäi kuitenkin Robert Musilin kuvaaman paralleeliaktion kaltaiseksi tuottamattomaksi suurkomiteaksi.

Yhdysvaltojen hajautetussa tutkimus- ja innovaatiojärjestelmässä tieteellisen pääneuvonantajan vaikutusmadollisuudet ovat rajalliset. Kun viimekätisen päättäjän asenne tieteeseen, julkisten menojen lisäämiseen ja ilmastonmuutoksen torjuntaan on kriittinen, on vaikea ajatella, että Droegemeier olisi ylipäänsä voinut saada merkittävää aikaan. Olisiko presidentin haastaminen tuonut parempia tuloksia?

Eksistentialismi valtaa alaa Yhdysvalloissa

Huomenna pidettäviä vaaleja on sanottu eksistentiaalisen tärkeiksi. Sana toistuu korkeakoulu- ja tiedelehtien kirjoituksissa. Puhutaan sekä korkeakoulujen että tieteen olemassaolosta.

Yhdysvaloissa tieteen ja teknologian kehitys ovat jo pitkään näyttäytyneet koko ihmiskunnan olemassaolon peruskysymyksiltä. Ensin oli tekoäly, sitten 5G. Stephen Hawking, Elon Musk, Bill Gates ja Eric Schmidt varoittavat teknologisen kehityksen olevan tulevaisuuden suurin uhka. Singulariteetti, jossa kone ohittaa ihmisen älykkyydessä, ei ole pelkkää fiktiota. Kysymys on eksistentiaalinen.

Suurvaltakamppailu on johdattanut monet puhumaan 5G:n liittyvästä Kiinan ja Huawein eksistentiaalisesta uhasta. Se maa, joka voittaa kilpailun uuden sukupolven mobiiliviestinnän kehittämisessä, saa haltuunsa globaalit tievirrat ja pystyy ohjaamaan järjestelmiä ja ihmisiä oman mielensä ja ideologiansa mukaan. Keskustelua leimaa lopullisuuden odotus ja pelko. Taas on tulossa historian loppu. Vielä ei tiedetä kenen ehdoilla.

New York Times kirjoitti, että molemmat puolueet ovat yltyneet väittämään, että vaaleissa on kysymys Amerikan sielusta. Puhe kansakunnan tai yhteisön sielusta on tuttu jo antiikin filosofiasta ja varhaisesta teologiasta. Poliittisessa yhteisössä sielulla voi tarkoittaa kansakunnan ymmärrystä itsestään ja siitä, miten tulee elää hyveellistä elämää yhdessä erilaisia näkemyksiä kunnioittaen ja ymmärtäen.

Kun muutamia vuosikymmeniä sitten keskusteltiin kansakuntien historiallisista tehtävistä, näytti, että Saksan kohtalo on miettiä ikuisesti, mikä on Saksan historiallinen tehtävä. Yhdysvallat on ottanut tämän Sisyfoksen taakan vakaalta Merkelin Saksalta. Yhdysvallat käy vaalitaistelua miettien, mikä minä olen ja mitä varten.

Ilkka Turunen toimii korkeakoulutuksen ja tutkimuksen Team Finland Knowledge -erityisasiantuntijana Suomen Washingtonin edustustossa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s