Tommi Himberg korkeakoulutuksen utuisesta tulevaisuudesta

Koronakevät on nyt kääntynyt koronasyksyksi ja kaikkien muiden elämänalueiden tavoin myös korkeakoulutus on joutunut sopeutumaan uuteen tilanteeseen pikavauhdilla. Koronan vaikutuksia koulutukseen on käsitelty (liiankin?) monissa webinaareissa ja muistioissa sekä OECD:n että etenkin Unescon puolella. Korkeakouluja käsitelleissä webinaareissa on hahmottunut muutama korkeakoulujärjestelmiä syvällisemmin koskettava trendi, joiden on mahdollista muuttaa korkeakoulutuksen kenttää pysyvämminkin (etenkin tämä Unescon järjestämä tapahtuma kannattaa vilkaista).

Vanhat tutut valtahierarkiat muuttuvat

Koronanjälkeisessä ajassa muuttuvat sekä korkeakoulujen väliset että niiden sisäiset valtasuhteet – tai ainakin tällaiselle muutokselle on avautumassa mahdollisuus. Unescon koronawebinaarissa veikkailtiin, että yliopistojen rankinglistoilla tullaan näkemään suuria muutoksia. Listan globaali kärki varmaankin säilyttää asemansa, mutta listan keskivaiheilla puhaltavat muutoksen tuulet. Mitkä korkeakoulut sitten nousevat ja millä eväillä?

Yksi avaintekijöistä on verkko-opetuksen ja etenkin laadukkaan verkkopedagogiikan kehittäminen. Vaikka koronavirus saadaankin toivottavasti pian rokotteilla kuriin, ei paluuta vanhaan silti ole. Kun opiskelijat ja opettajat ovat tottuneet ajasta ja paikasta riippumattoman opiskelun ja opetuksen etuihin, ei paluuta aamuluentojen kalvosulkeisiin ole. Toisaalta innovatiivinen verkko-opetus antaa mahdollisuuden globaaliin toimintaan ja profiilin nostoon myös sellaisille korkeakouluille, joilla ei ole historiallista kampusta tai kansainvälistä kampusverkostoa houkuttimena. Kontaktiopetus ja kampuselämä palaavat toivottavasti korkeakoulujen arkeen, mutta vain osaksi rikastunutta ja monimuotoistunutta akateemista elämää, ja korkeakoulujen sisällä panostukset kannattaakin siirtää seinistä opetusmenetelmiin ja pedagogisiin innovaatioihin.

Courseran kaltaiset alustat ovat jo ennen koronaa nousseet merkittäviksi paikoiksi paitsi myydä koulutuskokonaisuuksia, myös profiloitua globaalisti ja houkutella vaikkapa datatieteen perusteita tai filosofian peruskursseja netissä suorittaneita ihmisiä tutkinto-opiskelijoiksi. Myös tutkijoiden ja opettajien rekrytoinnin kannalta oppilaitoksen maine on tärkeä – maine rakentuu entistä enemmän avoimen tieteen periaatteiden mukaan jaettujen tutkimusmateriaalien ja verkosta löytyvän opetussisällön kautta. Verkko-opetus tekee näkyväksi asioita, joita normaalisti ei korkeakoulujen prospectuksissa tai kampuskierroksilla näe: opetuksen sisältöjen ja toteutuksen tason ja kurssien relevanssin alan tutkimuksen, työelämän tai opiskelijan kiinnostuksen kannalta voi testata etukäteen ja verrata niitä toisiinsa.

Vaikka korkeakoulupedagogiikassa on vuosikaudet puhuttu käänteisestä opetuksesta ja sulautuvasta oppimisesta, eli verkko-opetuksen ja kontaktiopetuksen yhdistelemisestä niin, että kummankin formaatin vahvuudet hyödynnetään oppimisen kannalta järkevästi, on työ oppimisen innovaatioiden saralla vasta alussa. Keväällä kaikkialla nopeasti toteutettu luentojen siirtäminen verkkoon ja seminaarien pitäminen vaikkapa Teamsissa oli hyvä ensimmäinen askel, ja etäopetukseen hyppääminen oli korkeakoulujen henkilökunnalta huikea suoritus. Hyvä verkko-opetus on kuitenkin paljon muutakin. Unescon webinaarissa asiantuntijat maalailivat kuvaa siitä, miten korkeakouluissa voitaisiin luoda ja muotoilla vuorovaikutteisia, digitaalisia oppimiskokemuksia, ja kuinka eri alojen opiskelijoista koostuvat ryhmät voisivat suorittaa globaalien viheliäisten ongelmien ratkaisemiseen tähtääviä ongelmanratkaisutehtäviä, tai rakentaa jotain uutta kansainvälisissä hackathoneissa.

Innovaatiotarvetta on pedagogiikan lisäksi myös infrapuolella ja opetushallinnossa. Verkko-oppimisympäristöjen kehittäminen kurssimateriaalivarastoista vuorovaikutteisiksi ongelmanratkaisualustoiksi, oppimisanalytiikan hyödyntäminen opetuksen suunnittelussa ja oppimisen arvioinnissa, opintosuoritusten kerryttäminen verkko-opetusalustoilta tutuista mikro-diplomeista (micro-credentials) ja monta muuta kiperää haastetta odottaa ratkaisujaan. Unescon webinaarissa todettiin, että fiksu korkeakoulu palkkaa viipymättä Chief Innovation Officerin, eli vararehtorin, jonka yksinomaisena vastuuna olisi koordinoida esimerkiksi oppimisinnovaatioiden kehittämistä sekä kansainvälisen tutkimusyhteistyön tarvitsemien välineiden ja menetelmien käyttöönottoa. Korkeakoulun johdon tueksi asiantuntijat kokoaisivat ryhmän sellaisia korkeakouluyhteisön jäseniä, jotka pystyisivät visioimaan uutta niin opetuksen, tutkimuksen, yhteiskunnallisen vaikuttavuuden, työelämäyhteyksien kuin hallinnonkin saralla

Kansainvälisen yhteistyön muodot muuttuvat

Kansainvälisyys muuttuu. Mannertenvälinen lentely on hiipunut ja tieteelliset konferenssit muuntuneet webinaareiksi tai Twitter-konferensseiksi. Toisaalta, nyt kun laitosten viikkoseminaarit ja lukupiirit pidetään muutenkin netissä, on sinne helpompi kutsua vieraita myös ulkomailta. Miksipä vain lukea uusi kiinnostava artikkeli, kun voi pienellä vaivalla kutsua siitä keskustelemaan myös artikkelin kirjoittajan, tämän kotipaikasta riippumatta? Samoin opettajavierailuja ja ultraräätälöityä ohjausta olisi nyt saatavilla digitaalisina piipahduksina.

Se mikä virtuaalivierailuissa voitetaan, se hävitään pidemmissä tutkija- ja opettajavierailuissa ja opiskelijavaihdossa; kansainvälinen tutkinto-opiskelu kuin opiskelijavaihtokin on pitkän nousujohteisen kehityksen jälkeen romahtanut. Koronakevättä näköjään seuraava koronasyksy on paljastumassa katastrofaaliseksi niille korkeakouluille, joiden tuloista merkittävä osa tulee ulkomaisten opiskelijoiden (usein kotimaisia korkeammista) lukukausimaksuista. Lisäksi esimerkiksi Yhdysvalloissa monet pienet colleget, joissa merkittävä tulonlähde ovat opiskelijoiden majoitus- ja ravintolapalvelut kampuksella, ovat hätää kärsimässä.

Kriisi osoittaa, että kansainvälisyyden pitää tulla nyt toden teolla leivotuksi osaksi jokapäiväistä elämää, eikä se voi olla vain pakollinen, erillinen osa-alueensa. Jokapäiväinen yhteydenpito ja yhteisten opetus- ja tutkimushankkeiden toteuttaminen on kuitenkin häiriöille vähemmän altista kuin vaikkapa vaihto-opiskelujaksoihin tai tutkijavierailuihin perustuva kansainvälisyys. Tässä yhteydessä, kansainvälisyyden malleissa siis ns. ”ainainen kitinä” on parempi kuin ”kertarytinä”. Tämän ajattelutavan muutoksen olisi syytä näkyä paitsi opintojen mahdollisissa pakollisissa kv-elementeissä, myös esimerkiksi tutkijanuralla liikkuvuusvaatimuksissa.

Tarvitaan rohkeutta nähdä koko maailma

Digitaalisesta kuilusta puhutaan paljon. Se nähdään usein globaalin pohjoisen ja etelän välisenä elintasokuiluna ja teknologian saatavuuden kuiluna. Uudessa maailmantilanteessa kuitenkin monet kehittyvät maat ja niiden korkeakoulut ovat osoittautuneet ketterämmiksi kehittyjiksi ja muutoksen tuulien mukana purjehtijoiksi kuin monet asemaansa tottuneet ja mukavuusalueelleen juurtuneet perinteiset instituutiot. Oppia on siis saatavilla puolin ja toisin, ja kuilun väärälle puolelle voi nyt helposti jäädä vain odottelemalla, että vanha maailma joskus tulisi takaisin. Unescon webinaareissa on moneen otteeseen kuultu esimerkiksi Ruandan opetusministeriön nopeista, oikea-aikaisista ja tehokkaista koronatoimista, esimerkiksi toimivasta yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyöstä, jolla on saatu ilmaiset nettiyhteydet koululaisten käyttöön ympäri maata. Monen OECD-maankin kannatti tehdä muistiinpanoja.

Yllä mainittuja globaaleja, viheliäisiä ongelmia ei voida ratkoa vain kotimaisin tai edes länsimaisin voimin, vaan olennainen osa tulevaisuuden ongelmanratkaisukompetenssia on kyky työskennellä monialaisissa ja monikulttuurisissa ympäristöissä ja tiimeissä. Tämänkin vuoksi uuden kansainvälisyysmallin mukaisessa verkostoitumisessa pitää olla ennakkoluuloton ja rohkea, ja muistaa, että maailma on suuri ja mahdollisuuksia täynnä. TFK-verkosto pyrkii osaltaan laajentamaan korkeakoulujen maailmankuvaa sekä kertomalla mitä kaikkea eri maanosien koulutussektoreilla tapahtuu että sitten auttamalla ovien availussa ympäri maailmaa.

Tommi Himberg toimii erityisasiantuntijana (koulutus ja tiede) Suomen OECD-edustustossa Pariisissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s