Intian koulutuskentässä kihisee

Katkeaako Intian koulutuksen ongelmallinen karma? Kysyy Team Finland Knowledge erityisasiantuntija Mika Tirronen Intiasta.

Koulutuksen kansallinen katekismus, National Education Policy 2020 – mittavin koulujärjestelmän reformi 34 vuoteen – julkaistiin heinäkuun viimeisellä viikolla. Yleensä reformit otetaan Intiassa vastaan joogimaisella tyyneydellä, sillä rohkeista visioistaan ja kauniista tavoitteistaan huolimatta – tai juuri siitä syystä – niitä on opittu pitämään enemmänkin eettisenä kompassina kuin konkreettisena tiekarttana oikein mihinkään suuntaan.

Syytkin ovat ymmärrettäviä.

Onhan maa valtava, kulttuurisesti kirjava ja täynnä vuosisataisia traditioita. Sen kaiken muuttaminen, hitaastikin, on haasteellista.

Koulutus, jos mikä, on vallitsevan sosiaalisen kulttuurin ja arvomaailman heijastuma. Vaikka koulutuksella on valta muuttaa kansojen tarinoita – Suomi lienee yksi parhaista esimerkeistä – muutokset ovat vähittäisiä, sukupolvien mittaisia.

Tällä kertaa Intian koulutuksen uudistajilta ei kuitenkaan puutu rohkeutta eikä visioita:
oppilas- ja elämyskeskeiset visiot tulevaisuus- ja digitaitoineen lentävät edistyksellisyydessään suomalaisen oppisisällön rinnalle ellei peräti jonkun matkaa yli.

Kuinka radikaaliin uudistukseen tulisi suhtautua? Onko Intialla edellytyksiä kääntää näin dramaattisesti koulutusjärjestelmän kurssia, jopa sen perusteita?

Mitä tänään koulussa opit, tytär silkkihapsinen?

Intian koulutusjärjestelmän suuri historiallinen epäonnistuminen on liittynyt tyttöjen suureen keskeytysprosenttiin sekä poikia huomattavasti heikompaan lukutaitoon.

Vuosikymmenten saatossa Intiassa on kuitenkin tapahtunut edistystä, jopa hämmästyttävää sellaista.

Kun 1987-88 miesten lukutaito esimerkiksi Rajastanin osavaltiossa oli 63,5 % ja naisten 30%, vuonna 2017-18 kouluikäisten kohortissa (6-14 vuotiaat) poikien lukutaito oli 95,3 % ja tyttöjen 95,4%.

Oppiminen on epätasaista eikä aina oppisisältöjen mukaisessa aikataulussa, mutta universaalia lukutaitoa voidaan pitää merkittävänä askelena pitkässä juoksussa. Kun vielä loputkin eli noin 7 miljoonaa koulupudokasta saadaan takaisin koulun penkille ja lukemaan, on ensimmäinen luku Intian koulutuksen pitkässä oppimäärässä kunnialla maalissa.

Kehitystä on siis lupa odottaa, vaikkakaan ei ehkä NEP2020:n maalailemassa tahdissa. Tärkeintä on kuitenkin suunta, joka on ilman muuta oikea.

Riikinkukkoja Suomesta Intiaan?

Suomessa puhutaan paljon globaalista vastuusta ja oppimisen kriisistä: voisiko Suomi olla osaltaan ratkaisemassa maailman koulujärjestelmiä rampauttavaa kriisiä?

Kuin rauhaturvajoukot, turvaamassa oppimista, laadukasta opetusta ja niiden myötä kestävää kehitystä?

Esimerkiksi yhdessä Intian kanssa, nyt kun NEP2020 puhuu Suomen kanssa samaa kieltä.

Kesällä Helsingin yliopiston koulutusasiantuntijat Hannele Niemi ja Sari Muhonen aloittivat hankkeen, jossa he tuottivat oppimistehtäviä Odishan osavaltion syrjäkylien lapsille. Lapset, joille internet oli kokonaan uusi ja vieras, opettelivat hyödyntämään sitä oppimistehtävien ratkaisussa.

Miksi riikinkukko tepastelee niin ylpeänä? Mitä lintuja kuulet päivittäin kotona?

Lapset tutkivat tarinoita linnuista, kuulostelivat niiden ääntelyä, piirsivät ja askartelivat. Tuloksena oli värikäs kooste käsitöitä, piirustuksia ja tarinoita. Lapset nauttivat ja oppivat uusia tapoja katsella, kuunnella ja ajatella eläimiä. Ja arvioida omia töitään.

Hanke on osa TATA Steelin käynnistämää ”Tuhat koulua” (1000 Schools) –hanketta, joka pyrkii pelastamaan pudokkaita takaisin koulunpenkille ja kohentamaan lasten oppimistuloksia kaikkein köyhimmillä alueilla Intiassa.

Seuraavassa vaiheessa suomalaisten asiantuntijoiden hanketta laajennetaan ja sille haetaan sponsorointitukea Intiassa toimivien suomalaisten yritysten taholta.

Koulutuksen tähtioppilas, Suomi, voi olla paljon enemmänkin, se voi olla kokoaan suurempi suurvalta maailman kouluissa ja kylissä. Vaikuttaja muuallakin kuin seminaareissa ja vertailuissa.

Kuten kentällä, lasten ja opettajien parissa. Riikinkukkoja tekemässä.

Kirjoittaja toimii Team Finland Knowledge -erityisasiantuntijana New Delhissä

KUVA 1: Odishan lasten tekemiä tarinoita, piirustuksia ja käsitöitä riikinkukoista. Kuvat: 1000 Schools -hankkeen opettajat, koonnut Smita Agarwal.

KUVA 2: Lapsia suomalaisten oppimistehtävien parissa. Kuvat: 1000 Schools –hankkeen opettajat, koonnut Smita Agarwal.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s