Kohti korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten globaalia vastuuta Latinalaisessa Amerikassa

0E4A5049Törmäsin hiljattain twiittiin, jossa esitettiin mielenkiintoinen kysymys: motivoiko meitä enemmän johtava asema maana, korkeakouluna tai tutkimusryhmänä kuin todellisten muutosten ja kaikkia osapuolia hyödyttävien ratkaisujen aikaan saaminen? Kysymys herätti huomioni erityisesti siksi, että Team Finland Knowledge -tehtävää toteutetaan Yhteistyössä maailman parasta -strategian puitteissa. Onko toimintamme painopiste yhteistyössä vaiko maailman parhaimpien kärkisijojen saavuttamisessa?

Latinalaisamerikkalaisten korkeakoulujen ja tiedelaitosten näkökulmasta maailman kärkisijat eivät vaikuta kovin relevanteilta. Globaalien rankingien listoille yltävät vain muutamat alueen yliopistoista, eivätkä tulevaisuuden näkymät näillä mittareilla ole päätä huimaavat. Yksi ensisijainen tekijä on rahoituksen puutteellisuus ja tutkimuskapasiteetin niukkuus. Lisäksi, suurin osa julkaisuista tehdään ”väärällä” kielellä; esimerkiksi Scopuksen maailmanlaajuisesti huomioimista kaikkien tieteenalojen julkaisuista vain noin 1,5 % on espanjaksi.

Myös Times Higher Educationin tammikuussa julkaisemassa tekstissä Simon Baker ja Andrew Thompson käsittelevät tutkimusyhteistyötä globaalin pohjoisen ja etelän välillä. Heidän esimerkkinsä kohdistuvat ensisijaisesti Afrikkaan, mutta ovat käyttökelpoisia havainnollistamaan tilannetta myös useiden Latinalaisen Amerikan maiden osalta. Yhteistyö kehittyneistä olosuhteista tulevien tutkijoiden kanssa edistää julkaisujen määrää ja laatua. Tarpeen ovat alueen omat mittarit sekä – kuten Baker asian ilmaisee – erityisesti huippututkimuksen uudelleen määrittely tutkimuskapasiteetiltaan niukoissa toimintaympäristöissä. Kyse on samasta asiasta, jonka Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen kansainvälisten asioiden foorumin laatima raportti tuo osuvasti esille: ”Eri maantieteellisille alueille tulisi olla omat, yhdessä ko. alueen kanssa räätälöidyt painotukset ja valintakriteerit.”

Latinalaisessa Amerikassa ratkaistavia haasteita on laajasti yhteiskunnallisesta epävarmuudesta ympäristöongelmiin. Siispä soveltavaa otetta tarvitaan. Julkinen ja yksityinen sektori kulkevat pitkälti eri polkuja. Siten pelkästään tutkimus- ja innovaatiojärjestelmäämme sisältyvät yhteistyörakenteet ja niiden havainnollistaminen paikallisille toimijoille olisi arvokasta. Osaajien rekrytointinäkökulmasta yhteistyö paikallisten päättäjä- ja rahoittajatahojen kanssa luo pohjaa alueen maiden osaamiskapasiteetin kehittämiselle, aivovuotoa kiihdyttävien toimien sijaan. Paikallisen ja kansainvälisen rahoituksen osalta pitkäjänteisempi partneroituminen on avaintekijä. Näistä elementeistä voisimme lähteä kohti suomalaisten korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten entistä kunnianhimoisempia globaalin vastuun ja kestävän kehityksen tavoitteita Latinalaisessa Amerikassa.

Emilia Ahvenjärvi

Kirjoittaja toimii Team Finland Knowledge -verkoston korkeakoulutuksen ja tutkimuksen erityisasiantuntijana Buenos Airesissa

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s